"Helppo neule", tai niin ainakin uskoin.

Kai tämäkin postaus täytyy kirjoittaa... Olen vältellyt sitä jo jonkin aikaa, sillä harmittaa koko neuleprojekti. "Jo jonkin aikaa" on tarkemmin sanottuna yli kaksi kuukautta, sillä Ravelryn mukaan olen merkannut ainakin osat valmiiksi jo maaliskuun alkupuolella.

Pitäisi kai aloittaa kertomalla, että omistan entuudestaan pörröisen, tummansinisen mohairpaidan jonka äiti neuloi minulle joskus silloin kun olin lukiossa. Silloin sille ei löytynyt käyttöä, mutta myöhemmin tajusin että se oli ihanan ohut, lämmin ja niin pieneen pakattava että se mahtui sopivasti esimerkiksi käsilaukkuun siltä varalta että kotimatkalla juhlista tulisi kylmä. En tiedä mistä äidin ohje on peräisin vai neuloiko hän sen omasta päästään. Hihat ovat ainakin ihanan leveät ja pitkät.
Tämän käytännöllisen neuleen takia olen myöhemmin neulonut Novitan Rosesta islantilaistyyppisen neuleen (joka oli aika ärsy ja jonka äiti sai viimeistellä sitten kun omat hermot eivät enää kestäneet).
Tänään on äitienpäivä, enkä aio sitä mitenkään erityisemmin hehkuttaa, mutta olkoon tämä yllä oleva tekstinpätkänen osoituksena siitä kuinka tärkeä äiti voi olla: neuloo ne parhaimmat paidat sekä viimeistelee ne, joihin oma usko ei riitä ;)

Nyt halusin vielä kolmannen samantyyppisen neuleen joka sopisi kaikkiin tilanteisiin. Idea lähti näistä kuvista:

Suuri Käsityö 1/2013

Suuri Käsityö 1/2013

Paita on ihanan rennon oloinen, tarpeeksi pitkä, löysä, mukava, helppo ja nopea neuloa suurilla puikoilla heti Matka-alpakan jälkeen... Väri tosin aika hempeä, mutta onneksi Sokoksella oli vielä viime kauden Roseta myynnissä, ja niiden joukosta löytyi ihana petroleuminvärinen lanka. Kävin siis pikapikaa ostamassa pois sopiva määrä keriä ja aloin neulomaan.
Itse neulominen meni nopsaan ja ilman ongelmaa, onhan ohje tosi helppo. Kooksi valitsin M jonka pitäisi olla minulle tarpeeksi iso. Mutta miten kävi?
No ei niin kuin piti... Huoh...

Yllä olevassa kuvassa se näyttää vielä ihan siedettävältä, sillä ongelma ei oikein tule esiin... siis, muutoin kuin että paita on ihme lötkö, rullautuva rutjake... Kiukulla siis olen ommellut olkapäät ja hihat vaikka hiukan epäilytti. Tässä alla näkyy ongelma selvemmin:

Makkarankuori

 Missä on rento lötkyys?? Möh. Ei kyllä ollenkaan ole oikean kokoinen enkä oikein ymmärrä miten tästä tuli näin tiukka vaikka seurasin ohjetta juuri niin kuin piti.

Olen jo luovuttanut tämänkin neuleen suhteen, ja se on joutunut muovipussiin asustamaan tuntemattomaksi aikaa. Luultavasti puran kaiken, mutta sekään ei tule olemaan helppoa kun kyseessä on pörröinen Rose. Olkoon toistaiseksi...

Tämä neule muistui mieleeni nyt kun tongin lankakasseja ja yritin hiukan järjestellä erinäisiä lankamyttyjä. Vanhempani muuttivat viime kesänä ja pelastin muuton alta lankoja, muun muassa puuvillalankoja joita minulla ei muuten kauheasti ole. Nyt taas kaikkia lankoja on liikaa ja yritän kipeästi keksiä jotain neulottavaa tai virkattavaa jämälangoista. Ideoita ei tällä hetkellä juuri ole. Muutenkaan neulottavaakaan ei ole, sillä sain juuri perjantaina valmiiksi yhden sukkaparin jota olen myös neulonut maaliskuusta saakka. Inspiraatio ei ole korkeimmillaan, mutta nyt olisi kiva keksiä jotain innostavaa ja erilaista. Kunpa vain tietäisi mitä se olisi...