Vanhan vuoden loppu

Vuosi on mennyt tosi nopsaan eikä tänä vuonna ole valmistunut yhtään niin paljon neulomuksia kuin viime vuonna! No, toisaalta olen asiasta iloinenkin, koska tyhjä blogi viittaa siihen että muutakin elämää on, siis netin ulkopuolella.

Tällä hetkellä on aika erikoinen tilanne, sillä yleensä neulon vain yhtä projektia kerrallaan. Nyt kesken on vantut kaverille, jakku itselle (tämä uhkasi jo jäädä muiden projektien jalkoihin) sekä sukkakokeilu tuon sukkakirjan avulla (siis kaksi sukkaa samaan aikaan yksillä pyöröpuikoilla varpaista kärkeen). Ja vaikka sukat ovatkin vauvakokoa, on niiden neulomiseen mennyt jo viikko, koska en saa järjestetyksi itselleni sellaista aikaa, että keskittyisin uuden tekniikan opetteluun. 
Vantut taas ovat ikuisuusprojekti jonka takia olen neulonut jo kaksi koeneulosta ja yhden epäonnistuneen alun. Ovat siis purkuvaiheessa, ja uusi aloitus on jo suunniteltuna, mutta saavat jäädä odottamaan tammikuuta, sillä nyt on vihdoin kesäloman aika! Postaus ja kuvia on luvassa sitten kun joskus valmistuvat...

Kesälomaa varteen taas olen suunnitellut itselleni uuden matkaneulomuksen. Matkaneulomukset tähän mennessä ovat:
Afrikassa neuloin alpakkametsää (2012-2013),
Aasiassa neuloin itselleni jakkua (2011-2012),
Sloveniassa huivia (toukokuu 2012),
Kiinassa sukkia ja pinaattia (heinäkuu 2012),
Amsterdamissa äidilleni sukkia (syyskuu 2012),
 ja Islannissa taisin räpeltää ensimmäistä puuvillapinaattia (heinäkuu 2011)

Tällä kertaa neulon itselleni samat Onerva-sukat jotka neuloin äidilleni Amsterdamissa. Olemme reissussa nyt vain kaksi viikkoa, joten sukkapari on varmasti oikein sopivan kokoinen työ. Emme myöskään liiku julkisilla, vaan vuokra-autolla, jonka vuoksi en voi käyttää siirtymisiä neulomiseen. Ehei, täytyy joko ajaa, navigoida tai suunnitella seuraava siirtoa.
Lankana tällä kertaa Nalle, ja puikoiksi olen valinnut bambuiset 2 mm. Hiukan epäilyttää, että puikot ovat liian pienet, toisaalta taas seuraavat lentoturvalliset sukkapuikot ovat 3 mm, eli selvästi liian suuret Nallelle.

Yhden joululahjankin olen neulonut (kuva on äkkiä hutastu ennen pakkaamista). Tumpunsaajan avovaimo sai lempivärinsä mukaiset sukat. Malli on Novitan sukkalehdestä, ja lankana on perus Seitsemän veljestä. Näitä oli kiva neuloa samalla kun istui seminaareissa marraskuun lopulla. Helppo malli jota oli hyvä neuloa samalla kun keskittyi esityksiin. Tulokseen tyytyväinen, ja ilmeisesti myös saaja on. Hiukan kummastuttaa tämä, että sukista tulee nykyään helposti liian isot... Neuloin nimittäin myös toiset lahjasukat syksyn aikana jotka halusivat välttämättä venyä liian suuriksi.

Bärt the Hippo

Tällä hetkellä työstän useampaa työtä samaan aikaan, joten on erityisen mukavaa kun joku niistä valmistuu. Toinen hippo valmistui pari viikkoa sitten kun kävin ostamassa sille silmät ja sisälmykset. Noista silmistä täytyy kyllä sanoa että ovat oikein mainiot! Mainostetaan nyt samalla sitten että löysin ne Hobby Pointista jossa oli myynnissä lasisilmiä parin millin kokovälein.

Lankana käytin tällä kertaa Nallea ja virkkuukoukku oli kokoa 2,5. Näin ollen hiposta tuli hiukan pienempi kuin edellisestä. Väreinä on aniliini ja liila, mutta, kamera onnistui hiukan vääristämään värejä (seli seli, ihan itte olis pitäny jaksaa säätä kunnes näytää hyvältä)

Virkkaaminen meni nopsaan, nyt kun noita afrikankukkia on tullut virkattua jo aika monta. Niistä voisi pikku hiljaa pitää hiukan taukoa...

 

 

Hippo oli tällä kertaa poikaystävälleni joka myös sai päättää työn nimen. Ilmeisesti hippo on mieluinen. Tui tui!

Tukholma (eli parempi myöhään kuin ei milloinkaan)

Seuraa kuvatäyteinen postaus Tukholmanreissun tiimoilta (joka siis jo oli elo-syyskuun vaihteessa, mutta olen pyöritellyt tätä postausta jo tarpeeksi kauan). Koska emme ehtineet "kunnon" lomalle minnekään tänä kesänä, päätimme piipahtaa pikaisesti Tukholmassa, "ihan muuten vaan". Matkustamme yleensä aika tiukalla aikataululla, tai ainakin niin, että joka päiväksi löytyy jotain menoa (joka tosin usein päätetään vasta parin päivän varoitusajalla). Nyt emme olleet suunnitelleet yhtikäs mitään. En ole käynyt Tukholmassa viiteen vuoteen ja lisäksi tuntui siltä, että aina ajaudun niihin samoihin paikkoihin. Siksi oli mukava lähteä avokin kanssa tuttuun kaupunkiin jossa emme ole vielä käyneet yhdessä. Ihan kiva reissu oli, sopiva pikku irtiotto kesken arjen.

Emme loppujen lopuksi tehneet oikeastaan mitään merkittävää, kunhan kiertelimme ja katselimme. Tuli kuitenkin ohimatkalla piipahdettua Nordiska museetin museokaupassa sillä kokemuksesta tiedän että sieltä löytyy vaikka mitä. Itse museossa emme tällä kertaa käyneet.
Museot sekä museokaupat kiehtovat minua, suurin osin koulutukseni puolesta, mutta varmaan myös ihan muistakin syistä (olen ihme historiakäsityötavarafriikki, ja museokaupoista löytää usein kaikkea sellaista jota ei muualta löytäisi, esim. erikoisia kirjoja). Puodeissa pohdin aina sitä, mitä tuotteita museo on valinnut kauppansa valikoimiin, ja minkälaisen kuvan museo haluaa niiden avulla itsestään antaa. Entä minkälaista kulutusta museo haluaa tukea? Nordiska museet ainakin kannustaa tekemään itse, sillä museokaupan tee-se-itse-valikoimista löytyi useampaa erilaista pakkausta.

Pakkauksessa liukuvärjättyä lankaa sekä ohje shaaliin.

Ranteenlämmittimet

Pannulappuja

Kirjontasetti

Käsitöiden pariin kannustettiin myös muilla tapaa, myynnissä oli esimerkiksi nauhoja (kansallis)pukujen somistamiseen sekä neulakinnasneuloja ja pirtoja nauhojen kutomiseen.

Kinnasneuloja ja kaunis hevosenpäillä somistettu puinen pirta

Huovutettuja ja kirjottuja pussukoita, kukkaroita

Nordiska museetin kaupasta olen ennekin löytänyt mielenkiintoisia (käsityö)kirjoja ja cd-levyjä joihin en ehkä muuten olisi törmännyt. Tästäkin kuvasta voi bongata kirjoja vaikka mistä aiheista: sukkia, amigurumeja, neulakinnastekniikkaa, kansanpukuja...

Olis vaiks mitä!

Oikeasti olimme matkalla Skansenille, sillä siellä sattui juuri kyseisenä päivänä olemaan kansanmusiikin tapahtuma. Skansen on aivan uskomaton paikka, olisi vaikka kuinka paljon nähtävää ja niin paljon josta ei ilman opasta varmaan saisi mitään irti. Onneksi olimme sen verran ajoissa että ehdimme tapaamaan useita talo-oppaita ja puhumaan heidän kanssaan. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä seuraavana päivänä kuu vaihtui syyskuuksi, ja suurin osa taloista olikin jo kiinni. Nyt kävijöitä oli sitä paitsi jo vähemmän kuin mitä kesäkuukausina, mikä varmaan vaikutti oppaiden puheliaisuuteen. Monet oikein kaipasivat juttuseuraa.

Tässä niitä käsityöaiheisia kuvia:

Kasvivärjättyä lankaa

Kaunis saplunoitu seinä

Viimeiseksi museoiden ikuinen suosikki: rukki!
Pitäisi joskus tehdä kollaasi kaikista museorukeista jotka olen jo parissa vuodessa ehtinyt kuvaamaan.

Rukki ja pellavaa

Woodland Knits

Noin kuukausi sitten kävin Akateemisessa kuolaamassa kirjoja. En sillä kertaa ostanut mitään, mutta tämä herätti mielenkiintoni:

Kirjassa ei oikein ollut mitään tiettyä ja mikään ei ollut oikein minun tyylistä... Silti kirja jäi vaivaamaan, joten ajattelin että siitä voisi olla iloa myöhemmin, tai ainakin se olisi hyvä inspiraationlähde. Menin siis takaisin Akateemiseen.
No miten kävi? No eihän sitä enää ollut siellä!
Mitä tästä opimme? Osta kun löydät ja on varaa. Nyt harmittaa. (nettikaupoissa kyllä olisi)

Islantilainen vauva

Vuosi sitten esittelin pienen islantilaisneuleen jonka olin neulonut raskaana olevalle kurssikaverilleni yllätykseksi. Noin kuukausi sitten sain nämä upeat valokuvat. En kehdannut laittaa niitä tänne ennen blogin ulkomuodon uudistusta ;)

Valokuvat ovat Niinan ottamia.

Koska näitä islantilaisteemaisia päivityksiä tuntuu kerääntyvän aina vain lisää, löytyvät ne kaikki nyt "Islantilaista"-tagin takaa.

Helsingin kirjamessut

Kävin tänävuonna ensimmäistä kertaa Helsingin kirjamessuilla. Olen aikaisemmin käynyt vain Turun messuilla enkä koskaan ole löytänyt yhtään mitään. Toisaalta elin silloin opiskelijabudjetilla ja pihistelin. Täytyy kyllä rehellisestä todeta, että raha tekee kyllä monesta asiasta paljon helpompaa. Ei tarvitse olla paljoa, että moni murhe ja stressi katoavat. Minulla on ollut kokopäivätyö vasta alle vuoden, joten vielä hetkittäin saan päähänpistoja tyyliin "hei, mullahan on varaa! Tuon haluan, ja sen myös hankin!" Siis aika harvoin näin käy, mutta selvästikin kirjat kuuluvat niihin asioihin, joiden ostamisen olen itseltäni rahanpuutteessa kieltänyt.

Rahan ei nyt pitänyt olla pääasiassa, vaan nämä kirjat (jotka maksoivat vain 10e/kpl!):

"Varpaista varteen", Melissa Morgan-Oakes.
"Kaikki lähti lapasesta", Mari Muinonen ja Suvi Simola.

Muinosen ja Simolan "Kaikki lähti lapasesta" oli ensimmäinen löytöni. Olen selaillut sitä mielenkiinnolla, mutta jostain syystä se ei aikaisemmin innostanut. Jotenkin olin myös aivan missannut sen, että suuri osa ohjeista on saumattomia. Siis mahtavaa! (taistelen edelleen erään hihattimen kanssa joka on ollut valmiina toukokuusta saakka. Olisi muuten valmis, mutta saumat) Löysin useamman kivan ohjeen, mutta tiedä häntä koska aika riittää niiden kokeilemiseen. Mainittakoon myös, että kirja on esteettinen, selkeä, kaunis. Ja vielä lisäplussaa siitä että joukossa on myös neuleita miehille.

"Varpaista varteen" taas on kirja joka ei ole aikaisemmin herättänyt mitään mielenkiintoa, mutta tuolla hinnalla... Ja selailun jälkeen päätin ostaa, sillä kirjassahan on ihan kivoja malleja. Olen tähän mennessä ollut ihan tyytyväinen perinteiseen tapaan neuloa sukkia, mutta täytyyhän sitä kokeilla ja oppia uutta. Ulkonäyltään kirja on hiukan oppikirjamainen, eli selkeä muttei herätä samanlaista ihastusta kun edellinen kirja.

"Luonnosta väriä lankoihin", Aittomäki, Colliander ja Kotiranta.
"Luonnonvärjäys", Anna-Karoliina Tetri.

Samasta kojusta kuin "Varpaista varteen" löytyi myös nämä kaksi värjäyskirjaa. Näitä molempia olen jo selaillut ja himoinnut, mutta en ole raaskinut ostaa. Nytkin pohdin jonkin aikaa ostamista, sillä vaikka värjääminen olis kivaa ja houkuttelevaa ja siistiä ja ties mitä, niin en oikeasti tiedä koska ja missä enkä eteenkään millä kasveilla/sienillä/mineraaleilla (joita olen kerännyt "jossain vaiheessa"?) oikeasti koskaan pääsisin itse asiaan. Matkalla on monta pikkuestettä ja koolaus on helpompaa. No, joka tapauksessa perustelin näiden oston sillä, että tieto on ikuista. Voihan niitä hyödyntää myöhemminkin.

"Luonnosta väriä lankoihin" on kasviopin ja keittokirjan risteytys, joka alussa esittelee piirroskuvien avulla eri kasveja, jonka jälkeen se siirtyy tarkkoihin "resepteihin". Todella käytännöllinen kirja joka houkuttelee kokeilemaan, sillä ainakin minua viehättää suorasukaisuus ja selkeys, sen sijan että uutta oppiessa täytyisi omin päin lähteä kokeilemaan eri yhdistelmiä sillä uhalla että lopputuloksena on monta kiloa ripulinvärisiä lankoja... Kirjan ainoana miinuksena voisi mainita sen hiukan tylsähkö ulkomuoto, sillä sisällys näyttää juurikin kasvistolta.

Viimeinen kirja on "Luonnonvärjäys" jossa värjätään lankojen lisäksi myös puuesineitä ja olkia. Täytyy myöntää, etten ole vielä ehtinyt tutustumaan kirjaan kovinkaan tarkasti. Edeltävään kirjaan verrattuna "Luonnonvärjäys" on kuitenkin enemmänkin inspiraationlähde joka sisältää suuria kuvia ihananvärisistä langoista ja selkeitä työvaihekuvauksia.

Näiden kirjojen lisäksi löysin myös kauan himotun Islanti - Suomi-sanakirjan (senkin kympillä!) ja teetä. Kuvan perusteella voisi arvata, että pidän maustetusta chai-teestä... Nyt sitä löytyy mustana ja rooiboksena, eli aamuksi ja illaksi. Kolmas tee on lakritsi, joka jo avaamattomana tuoksui uskomattoman vahvasti pussista läpi. Täytyy taas ruveta juomaan teetä useammin (siis sitähän löytyy jo entuudestaan jonkin verran, myös chaita...).

Uusi Uljas Ulkokuori!

Vihdoin blogi sai kauan kaivatun ulkoasun päivityksen! Uusi erityishieno banneri on ystäväni Ainon käsialaa. Eihän sen skannaamiseen ja muokkaamiseen mennyt kuin pari kuukautta...

Olen myös säätänyt oikeanpuoleista palkkia. Luulin nimittäin koko vuoden, että palkki näkyi kävijöille heidän omien kieliasetusten mukaisella kielellä. No, nyt löytyy suomea ja... turkua!

Kehuja, ihastuneita huudahtuksia ja niitä muita mielipiteitä vastaanotetaan kommenttien muodossa.


Seuraavaa päivitystä odotellessa voitte lukaista hesarin käsityöaiheisen artikkelin (kuvakaappaus alla).

Näihin tunnelmiin...

Happy-Hippo sekä Kukkaispeitto

Jee, vihdoin raaskin esitellä koko kesän kestäneen käsityöprojektini! Kyseessä on tietysti Happypotamus, eli Happi-Hippo, viime kesän hittikäsityö jota on näkynyt jo monissa blogipostauksissa. Itse taisin nähdä hipon ensimmäistä kertaa Tanssivat Puikot-blogissa. Oma hipponi valmistui lahjaksi raskaana olevalle ystävälleni ja on tehty Novitan seiskaveikasta. Tämä hippo sai mustat lankasilmät jotka mielestäni sopivammat pikkuvauvan käyttöön kuin lasisilmät.

Virkkaaminen kesti yllättävän kauan, mutta toisaalta siitä on jo jonkin aikaa kun olen viimeksi virkannut. Työn eteneminen oli kuitenkin tosi miellyttävää, sillä oli mielenkiintoista seurata askel askeleelta miten erimalliset kukkaset kiinnittyivät toisiinsa. Tämä geometrinen mestariteos kiehtoi myös avokkia siinä määrin, että hän on jaksanut esitellä hippoa ihmetteleville vieraille.

Ohje maksoi noin viisi euroa, mutta oli todellakin hintansa väärti! Ohje on 35 sivuinen pdf-tiedosto täynnä selkeitä valokuvia. Jokainen työvaihe on erikseen kuvattu ja palasten kiinnityskohdat on selitetty värimerkein. Englanninkielinen teksti on selkeää, eikä kovinkaan vaikeaselkoista.

Itse ohje on myös siitä mainio, että siihen voi käyttää melkein mitä tahansa lankaa. Aivan mainio jämälankaohje! Puhumattakaan hipon yleisestä mahtavuudesta ja ihanasta muhkeudesta!
Avokki ihastui siinä määrin että haluaa oman hipon. Siitä tulee räikeämpi ja hiukan pienempi.


Halusin hipon lisäksi antaa jotain hieman käytännöllisempää, ja vaikka en vauvoista mitään ymmärräkään, niin ilmeisesti vauvat tarvitsevat peittoja. Tähän tulokseen pääsin lukemalla Vyyhdin postauksen sekä tietysti lukemalla vinon pinon käsityölehtiä. Peitto on monista vauvalle neulottavista(virkattavista) härpäkkeistä helpoin yhdistää afrikankukka-teemaan, ja koska vauva syntyi alkusyksystä, peitto toivottavasti tulisi tarpeeseen. Lisäksi ajattelin sukankutoajia löytyvän muutenkin tarpeeksi. Peiton kooksi tuli 75 cm x 67 cm.

Virkkaamisen aloitin heinäkuun keski-/loppupuolella. Yllätyin siitä, kuinka monta palaa peittoon uppoi, mutta virkkaaminen meni mukavasti, kerta yhden kukan tekeminen ei kestä vajaata varttia kauempaa. Olin alun perin ostanut kaksi kerää väriä kohden, mutta lopulta sain luvan hakea yksitellen yhden lisäkerän jokaista väriä. Jämälankoja jäi aika paljon yli, mutta eiköhän seiskaveikalle ja mukavalle väritriolle löydy käyttöä. Värit valitsin oman mieleni mukaan. Tavoittelin miellyttävää yhdistelmää joka ei olisi liian räikeä tai dominoiva, mutta ei myöskään liian lällö hempeä. Tiesin että tulossa olisi poikavauva, mutta värikombo sopii kummalle vaan, jos vaikka peitto ja hippo joskus siirtyisi seuraavalle käyttäjälle... ;)

Nurja puoli

Hippo ja peitto pääsivät uuteen kotiinsa sunnuntaina ja lahjan vastaanottaja ilahtui kovasti yllätyksestä.

Kesäloma

Hiljaisuus ei tarkoita etteikö mitään tapahtuisi. Kesällä vain on niin paljon kaikenlaista... Neulerintamalla olen valmistanut hihattimen jota en ole saanut päätellyksi, sekä lisää vauvayllätyksiä joita ei vielä voi julkaista blogissa. (Tosi ihania, ja jee jee, näitä oon tykännyt tehdä, joten harmittaa kun en vielä voi kertoa lisää)

Suurimman osan kesästä ollaan vietetty kaupungissa, ja töitäkin on ollut kaiken aikaa. Kesälomia ei olla vietetty. Nyt kuitenkin olemme "orjaleirillä" Hangossa, ja koska minun ei oletettu tekevän mitään, teen juuri sitä mitä kesällä/kesälomalla/omalla mökillä (jos sellainen olisi) unelmoisin tekeväni: luen ja teen käsitöitä.
(No, lomalla en kuitenkaan kestäisi moista löhöilyä. Todellisuudessa loma vietettäisiin jossain ulkomailla säntäillen kaupungista toiseen)

Jaffaa, Game of Thrones, uusin Taito-lehti, virkkuutyö ja varmuuden vuoksi vielä toinenkin käsityö mukana. Aaah... Koirakin saa luvan löhöillä ulkona mielinmäärin.

Muuten... Taito-lehdessä oli hyvännäköinen sydämenlämmitin. Työpaikka on kesän aikana muuttanut uusiin hyvin ilmastoituihin tiloihin joissa toimistotyöntekijällä on raikas ilma ja ainiainen vilu. Nyt on paljon ihania ohjeita tarjolla (kun taas yllämainittu hihatin oli vähän sellainen "teen nyt kun en muutakaan keksi"-neule).

Suunnitelmia (+ Moda 4/2013)

Tänään tuli istuttua koko päivä seminaarissa/koulutuksessa, mutta koska minulla ei ole mitään työn alla en voinut neuloa samalla (mikä ihan oikeasti auttaa keskittymään siihen kuuntelemiseen). Sen sijan tuli suunniteltua yhtä ideaa johon onneksi sisältyy enemmän kuin mitä kuvasta käy ilmi.

Tänään tuli yllättäen myös uusin Moda jonka ilmeisesti äiti on tilannut minulle lahjalehtenä. Siitäkin onneksi löytyi yksi ohje joka tulisi tarpeeseen. Tällä hetkellä on siis useampi epämääräinen suunnitelma mielessä, nyt pitäisi vain tehdä jonkinlainen päätös ja päästä eteenpäin.
Modassa ei muuten ollut mitään superihanaa, mutta viime aikoina on tehnyt mieli virkata, ja jonkin verran lehdestä löytyi juuri virkkausohjeita. Ompeluohjeissakin oli joitakin ihan mielenkiintoisia. Enepää en osaa tällähetkellä kommentoida, olen vasta selannut lehden kertaalleen läpi. Seuraavaksi se jää joiksikin viikoiksi sohvan ympäristöön hautumaan...

"Helppo neule", tai niin ainakin uskoin.

Kai tämäkin postaus täytyy kirjoittaa... Olen vältellyt sitä jo jonkin aikaa, sillä harmittaa koko neuleprojekti. "Jo jonkin aikaa" on tarkemmin sanottuna yli kaksi kuukautta, sillä Ravelryn mukaan olen merkannut ainakin osat valmiiksi jo maaliskuun alkupuolella.

Pitäisi kai aloittaa kertomalla, että omistan entuudestaan pörröisen, tummansinisen mohairpaidan jonka äiti neuloi minulle joskus silloin kun olin lukiossa. Silloin sille ei löytynyt käyttöä, mutta myöhemmin tajusin että se oli ihanan ohut, lämmin ja niin pieneen pakattava että se mahtui sopivasti esimerkiksi käsilaukkuun siltä varalta että kotimatkalla juhlista tulisi kylmä. En tiedä mistä äidin ohje on peräisin vai neuloiko hän sen omasta päästään. Hihat ovat ainakin ihanan leveät ja pitkät.
Tämän käytännöllisen neuleen takia olen myöhemmin neulonut Novitan Rosesta islantilaistyyppisen neuleen (joka oli aika ärsy ja jonka äiti sai viimeistellä sitten kun omat hermot eivät enää kestäneet).
Tänään on äitienpäivä, enkä aio sitä mitenkään erityisemmin hehkuttaa, mutta olkoon tämä yllä oleva tekstinpätkänen osoituksena siitä kuinka tärkeä äiti voi olla: neuloo ne parhaimmat paidat sekä viimeistelee ne, joihin oma usko ei riitä ;)

Nyt halusin vielä kolmannen samantyyppisen neuleen joka sopisi kaikkiin tilanteisiin. Idea lähti näistä kuvista:

Suuri Käsityö 1/2013

Suuri Käsityö 1/2013

Paita on ihanan rennon oloinen, tarpeeksi pitkä, löysä, mukava, helppo ja nopea neuloa suurilla puikoilla heti Matka-alpakan jälkeen... Väri tosin aika hempeä, mutta onneksi Sokoksella oli vielä viime kauden Roseta myynnissä, ja niiden joukosta löytyi ihana petroleuminvärinen lanka. Kävin siis pikapikaa ostamassa pois sopiva määrä keriä ja aloin neulomaan.
Itse neulominen meni nopsaan ja ilman ongelmaa, onhan ohje tosi helppo. Kooksi valitsin M jonka pitäisi olla minulle tarpeeksi iso. Mutta miten kävi?
No ei niin kuin piti... Huoh...

Yllä olevassa kuvassa se näyttää vielä ihan siedettävältä, sillä ongelma ei oikein tule esiin... siis, muutoin kuin että paita on ihme lötkö, rullautuva rutjake... Kiukulla siis olen ommellut olkapäät ja hihat vaikka hiukan epäilytti. Tässä alla näkyy ongelma selvemmin:

Makkarankuori

 Missä on rento lötkyys?? Möh. Ei kyllä ollenkaan ole oikean kokoinen enkä oikein ymmärrä miten tästä tuli näin tiukka vaikka seurasin ohjetta juuri niin kuin piti.

Olen jo luovuttanut tämänkin neuleen suhteen, ja se on joutunut muovipussiin asustamaan tuntemattomaksi aikaa. Luultavasti puran kaiken, mutta sekään ei tule olemaan helppoa kun kyseessä on pörröinen Rose. Olkoon toistaiseksi...

Tämä neule muistui mieleeni nyt kun tongin lankakasseja ja yritin hiukan järjestellä erinäisiä lankamyttyjä. Vanhempani muuttivat viime kesänä ja pelastin muuton alta lankoja, muun muassa puuvillalankoja joita minulla ei muuten kauheasti ole. Nyt taas kaikkia lankoja on liikaa ja yritän kipeästi keksiä jotain neulottavaa tai virkattavaa jämälangoista. Ideoita ei tällä hetkellä juuri ole. Muutenkaan neulottavaakaan ei ole, sillä sain juuri perjantaina valmiiksi yhden sukkaparin jota olen myös neulonut maaliskuusta saakka. Inspiraatio ei ole korkeimmillaan, mutta nyt olisi kiva keksiä jotain innostavaa ja erilaista. Kunpa vain tietäisi mitä se olisi...

Topeliuksen vappu

Baskeri jäi yllättävän motivaatiopuutoksen kouriin, mutta eihän Arvoisa Herra Topelius voi olla ilman hattua!
Puhutkoon kuvat puolestaan tänään on sanavarasto vajaa.

"Kas, päivää!"

Kaulassa herralla on solmio, joka on veijarimaisesti lipsahtanut selkäpuolelle.

Vieressä kotikaupungin viiri antamassa osviittaa koosta.

Statseja:
Langat nallen jämälankoja. Ihanaa päästä hiukan jämälangoista eroon, tulevaisuudessa yritän keskittyä niiden vähentämiseen.
Virkkasin lakin reilussa illassa (juu, siis virkkasin ja purin ja virkkasin ja purin ja virkkasin kunnes muoto oli sopiva), mustan osion virkkasin kiireessä ennen töihinlähtöä, jonka vuoksi myös kokardi puuttuu.
Tyytyväinen, hyvä tuli, ja baskerista poiketen koko oli heti sopiva.

Uudelleensijoitus

Matka-alpakka löysi vihdoin omaan kotiin. Ero on aina haikea, mutta päätin toimia neuleen parasta ajatellen. Uudelleensijoitus oli onnistunut ja neule viihtyy ilmeisen hyvin uudessa kodissaan. Se on jo parin päivän jälkeen asettunut taloksi sekä parantanut ulkomuotoaan.

Katso itse ellet usko:

Enää se ei ole "vikatikki", vaikka olikin minun vikatikkini.

Topeliuksen baskeri

Enpä olisi uskonut että nykyisessä työssäni voisi olla hyötyä, tai ainakin huvia, käsityöharrastuksesta!
Yhtenä päivänä kuitenkin sain kuulla, että Topelius kaipaisi kipeästi taiteellisen tyylikästä baskeria. Topelius tosin on puolituinen, jalkoja hänellä ei ole ollenkaan. Korkeuttakin herralla on vain noin 30cm.

Ei muuta kuin näpertämään. Ensimmäinen luomus oli onnistunut, mutta harmikseni liian pieni. Effekti oli pikemminkin pilleripurkkimainen. Lankana musta Nalle-jämälanka.

Skam den som ger sig, sanoisi varmaan Topelius itsekin, ja eikun uutta baskeria virkkaamaan!

Matka-alpakka

Ja taas on kuukausi vierähtänyt...
Ihme kyllä blogissa on riittänyt vipinää, ja optimisti jättää huomioimatta että suuri osa trfaiikista tulee joltain pornosivustolta?? Huomaamattani blogi on täyttänyt vuoden ja kävijälaskuri pyörähtänyt yli 2000 kertaa! Kiitoksia siitä. Arvontaa en vielä järjestä, mutta ehkäpä myöhemmin.

Kuukauden aikana olen saanut valmiiksi kaksi kokonaista neuletyötä. Toinen on edellisessä viestissä näkynyt siniharmaa Alpakkametsä-tunika. Siitä piti tulla ihana. Langat ostin Menitasta halvalla, haluamani väri oli loppu, mutta ajattelin että olisi hyvä kokeilla uusia värejä, kun tuo siniharmaa kuitenkin sopii minulle ihan hyvin.
Alpakkametsä oli myös matkaneuleeni. Matkaneuleen saa aloittaa aikaisintaan lentokoneessa, ja niin myös tämä aloitettiin Turkish Airlinesin lennolla Helsingistä Istanbuliin, josta matka sitten vielä jatkui välilaskun kautta Kapkaupunkiin. Kuukauden matkustelun aikana ehdin neuloa etumuksen, selkämyksen ja molemmat hihat (vai jäikö toinen hiukan vajaaksi?). Jäljellä oli vain helma.
Ja niin siinä taas kävi, että kotiinpaluun jälkeen neule ei enää houkutellut niin kuin ennen. Eteenkään kun silmukoiden poimiminen helmasta ei ollutkaan ihan helppoa, puikoille tuli aina liikaa tai liian vähän. Tiesin kyllä jo aikaisessa vaiheessa että neuleesta tulee liian pieni, mutta elättelin kuitenkin toiveita että jos...
Kyllähän se menee päälle, jos tunkee.... Mutta nätti se ei ole. Eikä ihana, ainakaan mun päällä :(

Olen ehdottanut kaverille että hän ottaisi tämän, kunhan vaan tavataan. Langanpäät olen jättänyt päättelemättä siltä varalta että tämä joutaakin purettavaksi...

Ehkä sitten joskus jaksan neuloa samanlaisen, mutta suuremman...

Statseja:
Ohje: Alpakkametsä, jonka vuoksi neuleen nimi Ravelryssä on Traveling alpaca
Lankana Drops Alpaca, niin kuin ohjeessa.
Neuloin selkämyksen sileänä, mutta murheeksi jäi, miten saada reunus siistiksi.
Hihat neuloin omasta päästä kavennuksin. Tässäkin vaiheessa netti olisi ollut kiva, olisi päässyt vertailmaan hihatekniikoita. No, nettiä ei meidän overland-rekassa ollut tässä vaiheessa (olisikohan ollut Namibiassa), joten neuloin vain sen enempää murhetimatta. Hihoista tuli oikein hyvät. Tein reunuksen niin kuin helmassa. Reunuksien ompelemisessa oli kyllä aika paljon työtä.

Myös toinen neulomus jonka olen tämän vuoden puolella saanut valmiiksi on mennyt mönkään, mutta siitä enemmän omassa viestissään...