torstai 18. lokakuuta 2012

Rullakarnevaali

Tämä päivitys tulee olemaan kuvapainoitteinen. Alla (dramaattisia) kuvia kultaisennoutajan ja suomenlampaan sekoituksesta. Kuvissa on kaksi rullaa yksinkertaista lankaa sekä yksi kerä kerrattua lankaa.
Lisäksi on vielä hiukan kehräämättömiä lepereitä jotka odottavat vapaita rullia.








lauantai 13. lokakuuta 2012

Karvakynsikkäät

Sain rukkini kesällä 2011 valmistujaislahjaksi (no, se piti kyllä itse hakea). Heti ensi töikseni kokeilin onnistuisiko koirankarvan kehruu helpommin rukilla kuin värttinällä (enemmän kierrettä nopeammin - tämä oli teoriani). Tuloksena sain usean kerän pörhöistä novascotiannoutajalankaa jonka lahjoitin äidille. Ajattelin että olisi parempi jos joku muu kokeilisi lankaa ensin.
Äiti virkkasi langasta kynsikkäät jotka mukailevat mallia Novitan talvi 2010 -lehdestä. Lehdessä kynsikkäät ovat virkattu isoveljestä.

Alla pari kuvaa kynsikkäistä elokuulta 2011.




Kynsikkäät ovat nyt reilun vuoden ikäiset. Olen käyttänyt niitä vaihtelevasti keväällä ja syksyllä. Ne ovat hyvät koiranulkoilutuskynsikkäät, vaikka herättävätkin paljon kiinnostusta koirapuistossa (pääasiassa koirien suunnalta, mutta myös omistajat ihmettelevät niitä).



Vuodessa kynsikkäät ovat pörhöstyneet entisestään ja niistä irtoaa karvoja. Ne ovat myös hiukan huopuneet. Langan kestävyys epäilytti minua alusta alkaen, joten on mielenkiintoista seurata näiden kestävyyttä. Samalla ne ovat aivan ihanan pehmoiset ja todella lämpimät.




Olen erityisen ihastunut kynsikkäiden ihanan punaiseen sävyyn. Väri on tosi vivahdekas ja elävä. Kauempaa katsoessa on hankala päätellä mistä materiaalista kynsikkäät on tehty: pinta ei näytä kankaalta, mutta silmukoitakaan ei näe, joten ne näyttävät melkein turkikselta.


Myös tämä projekti löytyy Ravelry-sivultani

perjantai 12. lokakuuta 2012

Tuskaa ja turhautumista

Muistatteko Maikell-huivin josta piti tulla äidin syntymäpäivälahja?
Sen kanssa mikään ei mennyt putkeen...

Ensin kesti tottua neuleeseen ja neulominen meni hitaasti. Toisekseen jouduin asumaan vanhempieni kanssa ja siksi neulomaan lahjaa äidiltä salaa. Kaiken kukkuraksi puikkoni katkesivat kun Maestro meni makuulle niiden päälle. Niin, siis se pieni kahdeksankiloinen koira tappoi mun puikot söpöydellään... Epäilen luisia kyynärpäitä osasyyllisiksi. Mitäs jätin neuleen sängyn päälle lojumaan...


Ylipuhuin avokin ostamaan kahdet uudet samanlaiset puikot Helsingistä, ihan vaan varmuuden vuoksi. Toisille puikoille tuli käyttöä kun aloitin kolmannen pinaatin. Eikä kolmosen bambupuikkoja kai voi olla liikaa?

Ähkyen ja puhkuen sain lopulta kaikki osat neulotuiksi. Aristelin osien yhdistämistä, mutta kun viimein otin aikaa hoidellakseni tämän viimeisen etapin, ei kaikki mennytkään aivan .. öh.. no, niinkuin Strömsössä.



Purin, ja aloitin uudelleen.
Turhaannuin, ja pistin työn sivuun ja mökötin.
Yritin laskea järkevästi, lukea ohjetta uudella tapaa, saada ahaa-elämyksiä.
Etsiä netistä muita kenellä olisi ollut sama ongelma. Löysinkin korjauksia kirjaan, mutta ei tietenkään juuri minun ohjeeseen.
Selitin piirustuksilla sun muilla tilanteen ja pistin avokin (matikkaälypää minuun verrattuna) laskemaan silmukoita.
Lopputulos oli sama: ei niitä voi yhdistää niin kuin kirjassa väitetään, silmukat eivät riitä!

 
Ravelryn kautta löysin lopulta tiedon että muillakin tosiaan on ollut ongelmia saman ohjeen kanssa. Mä en ala... :( En halua neuloa molempia reunuksia uudelleen (enää edes tiedä kuinka montako silmukkaa niissä oikeasti kuuluisi olla). Epä-haapsalulainen vaihtoehto olisi poimia silmukat keskiön reunoilta ja neuloa reunukset suoraan kiinni keskiöön. Tämän voisi vielä tehdä kaksi reunaa kerrallaan (lyhyt + pitkä reuna) jotta kahteen kulmaan jäisi saumat aivan niin kuin silloin kuin reunat kiinnitetään perinteisesti ommellen.

Mutta nyt vatuttaa ja kiukuttaa tämä neule, ja siispä tämä saa nyt jäädä asustamaan pieneen muovipussukkaansa määrittelemättömäksi aikaa. Plää!

Hyi, hyi tuhma neule! Häpeä pussissasi!



Linkki Ravelryyn jossa tuskastumista englanniksi.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Tilannepäivitys

Ihan nopsaan vaan, toivottavasti saan aikaiseksi kirjoittaa pian enemmän.

Villat asustavat nyt paperipussissa. Kuivuttuaan se muuttui takaisin ihanaiseksi, vaikka märkänä näyttivätkin raadoilta. Puolet villasta on vielä pesemättä ja haluaisinkin saada loput pestyä niin että talja pysyisi yhteinäisenä, helpommin hallittavana kokonaisuutena.
Niin, ja edelleen pitäisi karstata ne kultaisetnoutajat ja kummajaisvillat yhteen että pääsisi kehräämään ne ensin. Karstauksessa on pikkupikku ongelma: avokki ei pidä karstauksen äänestä (no, haittaahan se hiukan telkkarin katsomista, jos siis ihan oikeasti yrittää seurata jotain), ja tämä siis jo käsikarstoista. Karstamyllystä lähtee vielä kovempi ääni, mutta aion kuitenkin käyttää sitä noille ruskeille villoille sitten aikanaan (kultaisennoutajan karvat ovat niin lyhyitä että ne vain tarttuvat myllyn rumpuihin).

Ja mitä olenkaan tehnyt kaiken tämän sijan? Sunnitellut neuletta. Siinä meni melkein viikko. Snobbailin lankojen suhteen (kolmannesta kaupasta löytyi kelpaavat langat). Nyt neulon, kohta valmis. Mutta. Tämä tulee lahjaksi, eli en voi esitellä taikka hehkuttaa vielä yhtään, vaikka tekisi mieli. Täytyy odottaa pari kuukautta. Sitten.

Sain myös kolmannen pinattitunikan valmiiksi pari viikkoa sitten, ja olen jo käyttänyt sitä kerran, mutta kuvia ei ole. Niitä odotellessa... Sukista sun muista saa vielä itse otettua kuvia, mutta tunikasta ei oikein. Täytyy painostaa avokkia.... ;)

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Villapäivitys

Eilen kävin hiukan seikkailemassa ja tarttuipa mukaan hiukan villaa, ihan ilmaiseksi! Niin, mullahan siis ei ole villaa vielä tarpeeksi, hmm..
No, puolustukseksi täytyy sanoa että olen ainakin edennyt yhden villaprojektin kanssa, olen nimittäin pessyt pienen osan Nauvon villoista. Sillä välin kun villat olivat liossa tajusin tutkiskella rukkiani ja tajusin että rullilla oli ensinnäkin epämääräistä valkoista villaa (osittain sitä samaa mitä juuri eilen sain lisää) ja toisekseen kultaisennoutajan ja suomenlampaan sekoitusta. Eli pitäisi kai ensin karstata ja kehrätä tuo suomenlammas X kultainennoutaja pois alta...

No, takaisin siihen Nauvon villaan. Ajattelin tällä kertaa olevani fiksu ja levitin lattialle alustaksi vanhan lakanakankaan jonka päälle oli hyvä kumota yksi kokonainen talja. Setissä on kolme taljaa, ja ajattelin käsitellä ne kaikki yksitellen omina kokonaisuuksinaan. Näin toivon saavani kolme samanlaista mutta erisävyistä ruskeaa lankaa. Tämä ensimmäinen talja taitaa olla niistä kolmesta se vaalein, siis vaalean ruskeaa jossa auringonhaalistamat kärjet. 

 

Kuidun tutkailua
Lakana oli ihan viisas päätös. Sen päällä oli hyvä ravistella villoja jotta niistä lähtisi sahanpurut ja muut röhnät. Sen päällä oli hyvä myös erotella pidemmät aaltoilevat kuidut lyhyemmistä kikkaraisemmista. Semmoista pientä silppua jota ei voi kehrätä (no, kyllähän se karstatessa sekoittuisi mukaan, mutta tekee langasta pörhöisempää ja heikompaa) kertyi n 100g. Villajämät keräsin muovipussiin, mutta lakanalle jäävät heinät sun muut kävin yön pimeinä tunteina ravistelemassa alas tuuletusparvekkeelta...

Päätin myös kokeilla jotain lukemaani: pestä villat pesupussissa. Siis semmoisessa joissa yleensä pestään esimerkiksi rintaliivit. Lukemani perusteella pussin pitäisi estää villoja huopumasta. Tähän mennessä olen aina pessyt villat irtonaisena ilman mitään ongelmia, mutta päätin kuitenkin kokeilla.
Pussiin laitoin n 200g villaa, eli tuota samaa vaaleanruskeaa löytyy vielä lisää. Pesuaineena oli vanha tuttu Y3 jota laitoin pussillisen noin 40 asteiseen ämpärilliseen vettä. Annoin lankojen liota reilun vartin jonka aikana kävin kerran tai kaksi hiukan liikuttamassa pussia niin että villat puhdistuisivat kunnolla. Tämän jälkeen huuhtelin villat kolme kertaa ja annoin veden valua pussissta jokaisen huuhtelun välillä.
Nuo kuvassa olevat keraamiset möntit toimivat painoina jotta pussi pysyisi kokonaan veden alla.


 Pesun jälkeen villat pääsivät lakanalla suojatulle kuivaustelineelle. Pesu onnistui kai "ihan hyvin", ilman yllätyksiä, mutta kyllä villa näytti hiukan kämäiseltä märkänä... (eikä tuon värisestä oikein tiedä tuliko siitä puhdasta vai ei)


... eikä mun villat koskaan näytä pestynä samalta kuin kirjassa...
(tai sit niittenkin villat näyttää takkusilta ja kamalilta heti märkänä eikä ne sen takia koskaan ota niistä kuvia hienoihin kirjoihinsa...)

Jo Reeve: Ashford book of handspinning

Tänään villat siirtyivät pöydälle kuivumaan (kuivaustelineelle tuli muuta käyttöä) ja nyt hiukan kuivahtaneina ne näyttävät tältä:


Huomenna villat varmaan ovatkin jo kuivia, mutta taitavat joutaa paperipussiin joksikin aikaa, sillä taidan yrittää olla järkevä ja hoitaa ne jo mainitut koirankarvat... Hiukan harmittavaista kun nämä kuumottavat, mutta en haluaisi tsiljoonaa keskeneräistä projektia joka johtaisi siihen etten enää tietäisi mitä mitkäkin villat ovat.