Karvakynsikkäät

Sain rukkini kesällä 2011 valmistujaislahjaksi (no, se piti kyllä itse hakea). Heti ensi töikseni kokeilin onnistuisiko koirankarvan kehruu helpommin rukilla kuin värttinällä (enemmän kierrettä nopeammin - tämä oli teoriani). Tuloksena sain usean kerän pörhöistä novascotiannoutajalankaa jonka lahjoitin äidille. Ajattelin että olisi parempi jos joku muu kokeilisi lankaa ensin.
Äiti virkkasi langasta kynsikkäät jotka mukailevat mallia Novitan talvi 2010 -lehdestä. Lehdessä kynsikkäät ovat virkattu isoveljestä.

Alla pari kuvaa kynsikkäistä elokuulta 2011.

Kynsikkäät ovat nyt reilun vuoden ikäiset. Olen käyttänyt niitä vaihtelevasti keväällä ja syksyllä. Ne ovat hyvät koiranulkoilutuskynsikkäät, vaikka herättävätkin paljon kiinnostusta koirapuistossa (pääasiassa koirien suunnalta, mutta myös omistajat ihmettelevät niitä).

Vuodessa kynsikkäät ovat pörhöstyneet entisestään ja niistä irtoaa karvoja. Ne ovat myös hiukan huopuneet. Langan kestävyys epäilytti minua alusta alkaen, joten on mielenkiintoista seurata näiden kestävyyttä. Samalla ne ovat aivan ihanan pehmoiset ja todella lämpimät.

Olen erityisen ihastunut kynsikkäiden ihanan punaiseen sävyyn. Väri on tosi vivahdekas ja elävä. Kauempaa katsoessa on hankala päätellä mistä materiaalista kynsikkäät on tehty: pinta ei näytä kankaalta, mutta silmukoitakaan ei näe, joten ne näyttävät melkein turkikselta.


Myös tämä projekti löytyy Ravelry-sivultani