Alpakkoja Helsingissä

Hengissä ollaan!

Tiistaina kävin katsomassa lyhytkarvaisia alpakkoja Helsingin citycenterissä. Olivat kuulemma edustamassa. Muuta eivät suostuneet kertomaan, olivat aika hiljaista väkeä. Ehkä väsyneitäkin, kun ympärillä pörräsi aika paljon ihmisiä.

Peukut pystyyn että saisin päivitettyä! Hankalaa onpi se, kun kotona ei ole nettiä ja vanha kone on uskomattoman hidas. Haittaa harrastamista.

Vanhan vuoden loppu

Vuosi on mennyt tosi nopsaan eikä tänä vuonna ole valmistunut yhtään niin paljon neulomuksia kuin viime vuonna! No, toisaalta olen asiasta iloinenkin, koska tyhjä blogi viittaa siihen että muutakin elämää on, siis netin ulkopuolella.

Tällä hetkellä on aika erikoinen tilanne, sillä yleensä neulon vain yhtä projektia kerrallaan. Nyt kesken on vantut kaverille, jakku itselle (tämä uhkasi jo jäädä muiden projektien jalkoihin) sekä sukkakokeilu tuon sukkakirjan avulla (siis kaksi sukkaa samaan aikaan yksillä pyöröpuikoilla varpaista kärkeen). Ja vaikka sukat ovatkin vauvakokoa, on niiden neulomiseen mennyt jo viikko, koska en saa järjestetyksi itselleni sellaista aikaa, että keskittyisin uuden tekniikan opetteluun. 
Vantut taas ovat ikuisuusprojekti jonka takia olen neulonut jo kaksi koeneulosta ja yhden epäonnistuneen alun. Ovat siis purkuvaiheessa, ja uusi aloitus on jo suunniteltuna, mutta saavat jäädä odottamaan tammikuuta, sillä nyt on vihdoin kesäloman aika! Postaus ja kuvia on luvassa sitten kun joskus valmistuvat...

Kesälomaa varteen taas olen suunnitellut itselleni uuden matkaneulomuksen. Matkaneulomukset tähän mennessä ovat:
Afrikassa neuloin alpakkametsää (2012-2013),
Aasiassa neuloin itselleni jakkua (2011-2012),
Sloveniassa huivia (toukokuu 2012),
Kiinassa sukkia ja pinaattia (heinäkuu 2012),
Amsterdamissa äidilleni sukkia (syyskuu 2012),
 ja Islannissa taisin räpeltää ensimmäistä puuvillapinaattia (heinäkuu 2011)

Tällä kertaa neulon itselleni samat Onerva-sukat jotka neuloin äidilleni Amsterdamissa. Olemme reissussa nyt vain kaksi viikkoa, joten sukkapari on varmasti oikein sopivan kokoinen työ. Emme myöskään liiku julkisilla, vaan vuokra-autolla, jonka vuoksi en voi käyttää siirtymisiä neulomiseen. Ehei, täytyy joko ajaa, navigoida tai suunnitella seuraava siirtoa.
Lankana tällä kertaa Nalle, ja puikoiksi olen valinnut bambuiset 2 mm. Hiukan epäilyttää, että puikot ovat liian pienet, toisaalta taas seuraavat lentoturvalliset sukkapuikot ovat 3 mm, eli selvästi liian suuret Nallelle.

Yhden joululahjankin olen neulonut (kuva on äkkiä hutastu ennen pakkaamista). Tumpunsaajan avovaimo sai lempivärinsä mukaiset sukat. Malli on Novitan sukkalehdestä, ja lankana on perus Seitsemän veljestä. Näitä oli kiva neuloa samalla kun istui seminaareissa marraskuun lopulla. Helppo malli jota oli hyvä neuloa samalla kun keskittyi esityksiin. Tulokseen tyytyväinen, ja ilmeisesti myös saaja on. Hiukan kummastuttaa tämä, että sukista tulee nykyään helposti liian isot... Neuloin nimittäin myös toiset lahjasukat syksyn aikana jotka halusivat välttämättä venyä liian suuriksi.

Bärt the Hippo

Tällä hetkellä työstän useampaa työtä samaan aikaan, joten on erityisen mukavaa kun joku niistä valmistuu. Toinen hippo valmistui pari viikkoa sitten kun kävin ostamassa sille silmät ja sisälmykset. Noista silmistä täytyy kyllä sanoa että ovat oikein mainiot! Mainostetaan nyt samalla sitten että löysin ne Hobby Pointista jossa oli myynnissä lasisilmiä parin millin kokovälein.

Lankana käytin tällä kertaa Nallea ja virkkuukoukku oli kokoa 2,5. Näin ollen hiposta tuli hiukan pienempi kuin edellisestä. Väreinä on aniliini ja liila, mutta, kamera onnistui hiukan vääristämään värejä (seli seli, ihan itte olis pitäny jaksaa säätä kunnes näytää hyvältä)

Virkkaaminen meni nopsaan, nyt kun noita afrikankukkia on tullut virkattua jo aika monta. Niistä voisi pikku hiljaa pitää hiukan taukoa...

 

 

Hippo oli tällä kertaa poikaystävälleni joka myös sai päättää työn nimen. Ilmeisesti hippo on mieluinen. Tui tui!

Tukholma (eli parempi myöhään kuin ei milloinkaan)

Seuraa kuvatäyteinen postaus Tukholmanreissun tiimoilta (joka siis jo oli elo-syyskuun vaihteessa, mutta olen pyöritellyt tätä postausta jo tarpeeksi kauan). Koska emme ehtineet "kunnon" lomalle minnekään tänä kesänä, päätimme piipahtaa pikaisesti Tukholmassa, "ihan muuten vaan". Matkustamme yleensä aika tiukalla aikataululla, tai ainakin niin, että joka päiväksi löytyy jotain menoa (joka tosin usein päätetään vasta parin päivän varoitusajalla). Nyt emme olleet suunnitelleet yhtikäs mitään. En ole käynyt Tukholmassa viiteen vuoteen ja lisäksi tuntui siltä, että aina ajaudun niihin samoihin paikkoihin. Siksi oli mukava lähteä avokin kanssa tuttuun kaupunkiin jossa emme ole vielä käyneet yhdessä. Ihan kiva reissu oli, sopiva pikku irtiotto kesken arjen.

Emme loppujen lopuksi tehneet oikeastaan mitään merkittävää, kunhan kiertelimme ja katselimme. Tuli kuitenkin ohimatkalla piipahdettua Nordiska museetin museokaupassa sillä kokemuksesta tiedän että sieltä löytyy vaikka mitä. Itse museossa emme tällä kertaa käyneet.
Museot sekä museokaupat kiehtovat minua, suurin osin koulutukseni puolesta, mutta varmaan myös ihan muistakin syistä (olen ihme historiakäsityötavarafriikki, ja museokaupoista löytää usein kaikkea sellaista jota ei muualta löytäisi, esim. erikoisia kirjoja). Puodeissa pohdin aina sitä, mitä tuotteita museo on valinnut kauppansa valikoimiin, ja minkälaisen kuvan museo haluaa niiden avulla itsestään antaa. Entä minkälaista kulutusta museo haluaa tukea? Nordiska museet ainakin kannustaa tekemään itse, sillä museokaupan tee-se-itse-valikoimista löytyi useampaa erilaista pakkausta.

Pakkauksessa liukuvärjättyä lankaa sekä ohje shaaliin.

Ranteenlämmittimet

Pannulappuja

Kirjontasetti

Käsitöiden pariin kannustettiin myös muilla tapaa, myynnissä oli esimerkiksi nauhoja (kansallis)pukujen somistamiseen sekä neulakinnasneuloja ja pirtoja nauhojen kutomiseen.

Kinnasneuloja ja kaunis hevosenpäillä somistettu puinen pirta

Huovutettuja ja kirjottuja pussukoita, kukkaroita

Nordiska museetin kaupasta olen ennekin löytänyt mielenkiintoisia (käsityö)kirjoja ja cd-levyjä joihin en ehkä muuten olisi törmännyt. Tästäkin kuvasta voi bongata kirjoja vaikka mistä aiheista: sukkia, amigurumeja, neulakinnastekniikkaa, kansanpukuja...

Olis vaiks mitä!

Oikeasti olimme matkalla Skansenille, sillä siellä sattui juuri kyseisenä päivänä olemaan kansanmusiikin tapahtuma. Skansen on aivan uskomaton paikka, olisi vaikka kuinka paljon nähtävää ja niin paljon josta ei ilman opasta varmaan saisi mitään irti. Onneksi olimme sen verran ajoissa että ehdimme tapaamaan useita talo-oppaita ja puhumaan heidän kanssaan. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä seuraavana päivänä kuu vaihtui syyskuuksi, ja suurin osa taloista olikin jo kiinni. Nyt kävijöitä oli sitä paitsi jo vähemmän kuin mitä kesäkuukausina, mikä varmaan vaikutti oppaiden puheliaisuuteen. Monet oikein kaipasivat juttuseuraa.

Tässä niitä käsityöaiheisia kuvia:

Kasvivärjättyä lankaa

Kaunis saplunoitu seinä

Viimeiseksi museoiden ikuinen suosikki: rukki!
Pitäisi joskus tehdä kollaasi kaikista museorukeista jotka olen jo parissa vuodessa ehtinyt kuvaamaan.

Rukki ja pellavaa

Woodland Knits

Noin kuukausi sitten kävin Akateemisessa kuolaamassa kirjoja. En sillä kertaa ostanut mitään, mutta tämä herätti mielenkiintoni:

Kirjassa ei oikein ollut mitään tiettyä ja mikään ei ollut oikein minun tyylistä... Silti kirja jäi vaivaamaan, joten ajattelin että siitä voisi olla iloa myöhemmin, tai ainakin se olisi hyvä inspiraationlähde. Menin siis takaisin Akateemiseen.
No miten kävi? No eihän sitä enää ollut siellä!
Mitä tästä opimme? Osta kun löydät ja on varaa. Nyt harmittaa. (nettikaupoissa kyllä olisi)

Islantilainen vauva

Vuosi sitten esittelin pienen islantilaisneuleen jonka olin neulonut raskaana olevalle kurssikaverilleni yllätykseksi. Noin kuukausi sitten sain nämä upeat valokuvat. En kehdannut laittaa niitä tänne ennen blogin ulkomuodon uudistusta ;)

Valokuvat ovat Niinan ottamia.

Koska näitä islantilaisteemaisia päivityksiä tuntuu kerääntyvän aina vain lisää, löytyvät ne kaikki nyt "Islantilaista"-tagin takaa.

Helsingin kirjamessut

Kävin tänävuonna ensimmäistä kertaa Helsingin kirjamessuilla. Olen aikaisemmin käynyt vain Turun messuilla enkä koskaan ole löytänyt yhtään mitään. Toisaalta elin silloin opiskelijabudjetilla ja pihistelin. Täytyy kyllä rehellisestä todeta, että raha tekee kyllä monesta asiasta paljon helpompaa. Ei tarvitse olla paljoa, että moni murhe ja stressi katoavat. Minulla on ollut kokopäivätyö vasta alle vuoden, joten vielä hetkittäin saan päähänpistoja tyyliin "hei, mullahan on varaa! Tuon haluan, ja sen myös hankin!" Siis aika harvoin näin käy, mutta selvästikin kirjat kuuluvat niihin asioihin, joiden ostamisen olen itseltäni rahanpuutteessa kieltänyt.

Rahan ei nyt pitänyt olla pääasiassa, vaan nämä kirjat (jotka maksoivat vain 10e/kpl!):

"Varpaista varteen", Melissa Morgan-Oakes.
"Kaikki lähti lapasesta", Mari Muinonen ja Suvi Simola.

Muinosen ja Simolan "Kaikki lähti lapasesta" oli ensimmäinen löytöni. Olen selaillut sitä mielenkiinnolla, mutta jostain syystä se ei aikaisemmin innostanut. Jotenkin olin myös aivan missannut sen, että suuri osa ohjeista on saumattomia. Siis mahtavaa! (taistelen edelleen erään hihattimen kanssa joka on ollut valmiina toukokuusta saakka. Olisi muuten valmis, mutta saumat) Löysin useamman kivan ohjeen, mutta tiedä häntä koska aika riittää niiden kokeilemiseen. Mainittakoon myös, että kirja on esteettinen, selkeä, kaunis. Ja vielä lisäplussaa siitä että joukossa on myös neuleita miehille.

"Varpaista varteen" taas on kirja joka ei ole aikaisemmin herättänyt mitään mielenkiintoa, mutta tuolla hinnalla... Ja selailun jälkeen päätin ostaa, sillä kirjassahan on ihan kivoja malleja. Olen tähän mennessä ollut ihan tyytyväinen perinteiseen tapaan neuloa sukkia, mutta täytyyhän sitä kokeilla ja oppia uutta. Ulkonäyltään kirja on hiukan oppikirjamainen, eli selkeä muttei herätä samanlaista ihastusta kun edellinen kirja.

"Luonnosta väriä lankoihin", Aittomäki, Colliander ja Kotiranta.
"Luonnonvärjäys", Anna-Karoliina Tetri.

Samasta kojusta kuin "Varpaista varteen" löytyi myös nämä kaksi värjäyskirjaa. Näitä molempia olen jo selaillut ja himoinnut, mutta en ole raaskinut ostaa. Nytkin pohdin jonkin aikaa ostamista, sillä vaikka värjääminen olis kivaa ja houkuttelevaa ja siistiä ja ties mitä, niin en oikeasti tiedä koska ja missä enkä eteenkään millä kasveilla/sienillä/mineraaleilla (joita olen kerännyt "jossain vaiheessa"?) oikeasti koskaan pääsisin itse asiaan. Matkalla on monta pikkuestettä ja koolaus on helpompaa. No, joka tapauksessa perustelin näiden oston sillä, että tieto on ikuista. Voihan niitä hyödyntää myöhemminkin.

"Luonnosta väriä lankoihin" on kasviopin ja keittokirjan risteytys, joka alussa esittelee piirroskuvien avulla eri kasveja, jonka jälkeen se siirtyy tarkkoihin "resepteihin". Todella käytännöllinen kirja joka houkuttelee kokeilemaan, sillä ainakin minua viehättää suorasukaisuus ja selkeys, sen sijan että uutta oppiessa täytyisi omin päin lähteä kokeilemaan eri yhdistelmiä sillä uhalla että lopputuloksena on monta kiloa ripulinvärisiä lankoja... Kirjan ainoana miinuksena voisi mainita sen hiukan tylsähkö ulkomuoto, sillä sisällys näyttää juurikin kasvistolta.

Viimeinen kirja on "Luonnonvärjäys" jossa värjätään lankojen lisäksi myös puuesineitä ja olkia. Täytyy myöntää, etten ole vielä ehtinyt tutustumaan kirjaan kovinkaan tarkasti. Edeltävään kirjaan verrattuna "Luonnonvärjäys" on kuitenkin enemmänkin inspiraationlähde joka sisältää suuria kuvia ihananvärisistä langoista ja selkeitä työvaihekuvauksia.

Näiden kirjojen lisäksi löysin myös kauan himotun Islanti - Suomi-sanakirjan (senkin kympillä!) ja teetä. Kuvan perusteella voisi arvata, että pidän maustetusta chai-teestä... Nyt sitä löytyy mustana ja rooiboksena, eli aamuksi ja illaksi. Kolmas tee on lakritsi, joka jo avaamattomana tuoksui uskomattoman vahvasti pussista läpi. Täytyy taas ruveta juomaan teetä useammin (siis sitähän löytyy jo entuudestaan jonkin verran, myös chaita...).