Pötkylä, joka ei halunnut sukiksi

 Avataanpas hiukan tätä aikaisempaa viestiä.
Louhittaren Luolan Corriedale, ostettu Villavyyhdistä. Värit falskaavat hiukan kaikissa kuvissa, oikeasti kuidut/lanka on hiukan turkoosisempaa.

Eka kerta kun kehräsin "pötkylää". Hauskaa, ja tosi helppoa. Avasin letin, erottelin siitä ohuita suortuvia joita vielä venyttelin hiukan (kuidut olivat hiukan takertuneita toisiinsa). Ja sitten vain kehräämään.

Ajattelin jo ostaessa, että tälle villalle täytyy olla jokin tehtävä jo ennen kehräystä, että nyt saa päätön kehräys riittää. Joten ostin topsin (anteeksi ny vaan, mut kyl se on pötkylä eikä topsi...) sillä ajatuksella että teen niistä hyvin yksinkertaiset sukat niin että värit erottuvat edukseen. Halusin siis kolminkertaista lankaa, mutta liukuvärjättyä-ish. Päädyin siis navajokertaukseen. Olen kokeillut sitä ennenkin, mutta halusin kehittää tekniikkaani ja tällä kertaa saada lenkeistä yhtä pitkiä. Tästä videosta oli paljon apua (englanniksi), sillä siitä näkee tosi hyvin mitä käsien pitää tehdä ja miten lenkeistä tulee suhteellisen tasapitkiä.
Kokeilin siis tällä metodilla, ja se olikin mukavaa ja stressittömämpää kuin aikaisempi sähläys.

Nojoo. Langasta tuli nätin väristä (se oli nätin väristä jo kuituna), mutta vaikka kehräsin ohutta lankaa, en vissiin tajunnut että olisi pitänyt kehrätä vieläkin ohuempaa. Normaalisti teen kaksinkertaista lankaa, ja jos tästä olisi tullut kaksinkertaista, niin se olisi ollut ohutta. On se edelleenkin ohuehkoa, vaihtelee siinä seitsemän veljen ja isoveljen välimaastossa (juu ei, mä tiiän et on niitä hienoja mittausstydeemejä, mut mun mielestä ne on enimmäkseen amerikkalaisten hifistelyä. Anteeks. On mul WPI-mitta kyllä :P). Siis voisihan siitä tehdä sukat, mutta riittäisiköhän lanka? Pitäisi siis aloittaa kärjestä, mutta en ole koskaan kokeillut sitä ennen... En taida raaskia käyttää tätä lankaa epävarmaan kokeiluun.

Koeneulokset tehty 4mm sukkapuikoilla. Löysähköä. Kokeilin myös 3mm puikoilla ja se oli tiiviimpää (parempaa), mutta ehkä hiukan kitkaisempi neuloa. Koeneuloksen jälkeen kyllä hiipi epäilys että olisikohan nää sittenkään sukat... Mut mitkä sitten? Pipo? Mulla on jo suosikkipipo josta en hevillä luovu, sillä se sellainen että se oikeasti istuu päähän valahtamatta ylöspäin tai kokonaan pois (se, että se on hyvin menninkäinen on sitten aivan eri juttu...). Kauluri? Väri ja laatu sopisi, mutta en käytä sellaista. Kaulahuiviin ei ole riittävästi lankaa enkä tiedä sopivaa mallia. Vanttuja en halua, sillä niitäkin on jo eikä nuo oikein tunnu vantuilta.

Nyt sitten odotetaan herätystä...

Rullakarnevaali

Tämä päivitys tulee olemaan kuvapainoitteinen. Alla (dramaattisia) kuvia kultaisennoutajan ja suomenlampaan sekoituksesta. Kuvissa on kaksi rullaa yksinkertaista lankaa sekä yksi kerä kerrattua lankaa.
Lisäksi on vielä hiukan kehräämättömiä lepereitä jotka odottavat vapaita rullia.

Karvakynsikkäät

Sain rukkini kesällä 2011 valmistujaislahjaksi (no, se piti kyllä itse hakea). Heti ensi töikseni kokeilin onnistuisiko koirankarvan kehruu helpommin rukilla kuin värttinällä (enemmän kierrettä nopeammin - tämä oli teoriani). Tuloksena sain usean kerän pörhöistä novascotiannoutajalankaa jonka lahjoitin äidille. Ajattelin että olisi parempi jos joku muu kokeilisi lankaa ensin.
Äiti virkkasi langasta kynsikkäät jotka mukailevat mallia Novitan talvi 2010 -lehdestä. Lehdessä kynsikkäät ovat virkattu isoveljestä.

Alla pari kuvaa kynsikkäistä elokuulta 2011.

Kynsikkäät ovat nyt reilun vuoden ikäiset. Olen käyttänyt niitä vaihtelevasti keväällä ja syksyllä. Ne ovat hyvät koiranulkoilutuskynsikkäät, vaikka herättävätkin paljon kiinnostusta koirapuistossa (pääasiassa koirien suunnalta, mutta myös omistajat ihmettelevät niitä).

Vuodessa kynsikkäät ovat pörhöstyneet entisestään ja niistä irtoaa karvoja. Ne ovat myös hiukan huopuneet. Langan kestävyys epäilytti minua alusta alkaen, joten on mielenkiintoista seurata näiden kestävyyttä. Samalla ne ovat aivan ihanan pehmoiset ja todella lämpimät.

Olen erityisen ihastunut kynsikkäiden ihanan punaiseen sävyyn. Väri on tosi vivahdekas ja elävä. Kauempaa katsoessa on hankala päätellä mistä materiaalista kynsikkäät on tehty: pinta ei näytä kankaalta, mutta silmukoitakaan ei näe, joten ne näyttävät melkein turkikselta.


Myös tämä projekti löytyy Ravelry-sivultani

Islantilaista I

Sain Allt i lagi -lukupiirin kautta pienen pussukallisen islanninlampaan villaa. Villat ovat asustelleet erään piiriläisen kellarissa useamman kymmenen vuoden ajan. Iästään huolimatta villa oli hyvässä kunnossa. Rasvaa villassa oli sopivasti, mutta sen sijan hiukan likaa, jota en käsin nyppimällä tahtonut saada irti. Päätin siis pestä villat:
Pesuaineena perinteinen Y3. Pesussa myös villa vaalentui. Ennen kehräystä päätin myös sormin poimia pois lyhyimmät tupsut. Voikohan lammasta keriä ilman että noita tupsukoita tulee? Päätin, että joskus vielä opin kerimään lampaan, ja vieläpä niin, että villa lähtee kokonaisena taljana.

Sitten kehräämään:
Alimmat kaksi vyyhtiä ovat tavallisia kaksinkertaisia lankavyyhtejä. Toisiksi ylin on langanpätkä jolla harjoittelin navajokertausta (sitä tuli epätasaista, edelleen) ja ylimmässä vyyhdissä testailin langanpätkien uusiokäyttöä.
Ylimmässä vyyhdissä on oranssia seitsemää veljestä ja isoveljeä sekä harmaata rose mohairia ja "jotain tavallista" valkoista villalankaa joka on toiminut haltijalankana. Langat leikataan pätkiksi ja karstataan kuten villa. Tämän jälkeen höttö karstataan sekaisin villan kanssa ja kehrätään. Langasta tuli hiukan erikoisen väristä: hopeanharmaa rose teki langasta valkoisempaa kuin puhdas villa, oranssi taas haaleni kummallisen hempeäksi (aikaisemmassa blogiviestissä on kuva saman langan pätkästä). Lisätietoja tekniikasta löytyy esim Lankadontin Sanavyyhti-blogista.

Vyyhdit pesin Linnashampoolla (Y3 loppu), joten nyt ne tuoksuvat tosi freessiltä ja puhtaalta eivätkä lainkaan villalta.
Koko projekti villan pesusta, karstauksesta, kehruusta uuteen pesuun kävi viikossa.

Möykkylangan uusi ulkomuoto

Hassua, että myös suurella langantuottajalla on langassaan samoja mokia kuin käsin kehrättäessä.

Blogissa on ollut viikon verran hiljasta, sillä on olen työstänyt monta pientä työtä samaan aikaan. Kuvia ja järkevää tekstiä toivottavasti tulossa pian. Sillä välin kuva "lovikkalapasesta" josta ei koskaan tullut lapasta.
Halusin nähdä miltä möykkylangan pinta näyttää sileässä neuleessä, ja se näyttikin aika hauskalta. Tosin möykkylankaa ei riittänyt tuon pidemmälle. Tasaista lankaa kyllä olisi, mutta työhön jäi selvä raja.

Lankapalloja ja uusin SK (2/12)

Ensin kuva langoista joita pesin aikaisemmin:

Ja ei, tässä ei ole kaikki. Itse asiassa osa on vieläkin pesemättä. Kuvassa on ruukuissa lammaslangat ja edessä oleva pallero on novascotian noutaja x suomenlammas-lankaa. Ja juu, laatu ei näissä hivo taivaita, sillä ajattelin olla fiksu ja pestä nuo huonoimmat ensin, ihan vaan varmuuden vuoksi, jos siltikin menis pesut mönkään. En vielä tiedä mitä näistä möykkylangoista tekisin, mutta mielellään jotakin jossa tuo pinta tulee esille. 100% koirankarvalankojenkin tulevaisuus on vielä kyseenalainen (vielä pesemättä). Sen sijan ajattelin tehdä itselleni lapaset niistä paremmista lammasvyyhdeistä, kunhan kerkeän.

Tänään tuli uusin Suuri Käsityö (enpäs oo aikaisemmin huomannut ettkä sana kerho on tipahtanut nimestä pois). Harmikseni täytyy sanoa ettei siinä (taaskaan) ollut oikein mitään; eli ihan kiva, mutta ei mitään sykähdyttävää. Ulkonäkö on freessi, mut jotenkin jää hiukan tanttafiilis. Vähän niinkuin sellainen että "onpas mukavaa" ja sitten kyttäillään uusimpia trendejä ja yritetään pysyä perässä. En tiedä mitä sitten kaipailisin, ehkä sitä ettei aina vaan seurattaisi niitä trendejä.
Käsityöpuolen kritiikki on taas se, että ohjeiden langat ovat hirmu kalliita, ainakin jos haluaa neuloa jotakin myssyä suurempaa. Tässä numerossa kehuttiin Debbie Bliss:in Paloma-lankaa jonka löysin pikasurffauksella netistä hintaan n 8,50 e / 50 g (Lankatalo Priima). Onneksi vastaavia lankoja aina löytyy kun jaksaa hiukan etsiä.
Pieni seikka mikä häiritsee minua kaikissa lehdissä on se, kun lukijapalaute, siis se joka siinä lehdessä julkaistaan, on läpikotaisin positiivista. Tulee sellainen olo, että omasta lehdestä halutaan antaa moitteeton kuva. Kehityshalun puutosta, pikemminkin ... kö?

Lehden plussat:
Perusneuleet, s 40.
Vauvaneuleet, s 44 - 45. (vaikkakin aika perus settiä)
"Voittoisat lapaset", s 48 - 49.

Vyyhtikylpy

Nyt riitti nuhainen laiskuus! On aika vihdoin pestä kehrätyt vyyhdit jotka ovat keränneet pölyä jo kauan. Ensin pesuun joutavat 100% lampaanvillat jotka olen kehrännyt loppukesästä ja syksyllä uudella rukillani. Vyyhtejä löysin seitsemän kappaletta.

Näiden lisäksi löytyy 3+ vyyhtiä koirankarvalankaa (plussa tulee epämääräisistä pikku nyssyköistä) ja kuusi erikokoista epämääräistä vyyhtiä joissa on koirankarvoja ja lampaanvillaa sekoitettuna ja värttinällä kehrättyä. Nämä saavat odottaa kylpyvuoroaan vielä toistaiseksi, sillä en taida löytää tarpeeksi kuivatuspaikkoja edes näille jo liossa oleville...

Kuvassa koirankarva/lampaanvillasekoitukset, värttinällä kehrättyjä. Osa näistä ovat kesältä 2009!

Harmi vain, että pienessä kämpässä joutuu aina etismään ja kaivelemaan tavaroitaan. Yleensä jo se on tarpeeksi tappamaan pienen tekemisenhalun. Nyt ei anneta periksei, ei vaikka tajusin samalla kun tungin vyyhtejä pinnan alle ettei meillä ole tarpeeksi tölkkejä tai puolenlitran pulloja vyyhtien painoiksi. No, hätä keinot keksii...