PellavaPläntin kesä

Tässä tulee luvattu pellavakatsaus tältä kesältä. Aluksi pieni mielenvirkistys: tältä plantaasi näytti kylvöpäivänä 7. kesäkuuta. Aikaisemman blogipäivityksen voit lukea täältä.

Tästä se alkoi.

Seuraavan kerran kun kävin karsimassa rikkaruohoja ja kuvaamassa oli heinäkuun kolmas päivä.

Jotain jo pilkottaa!

Kaksi viikkoa myöhemmin, 17. heinäkuuta:

Rehottaa jo.

Kyllä sieltä kuituja kasvaa!

 Penkassa oli käynyt myös suuritassuinen vieras. Pellavaa ei sitten tästä kohdasta enä kasvanutkaan...

Isotassu.

 Ja taas puolitoista viikkoa myöhemmin, 27.7:

Ja viimeisen kerran, viimeisenä työpäivänä, 31.8:

Osa on jo tummempaa vihreää.

Suurin osa on jo kukkinut.

Sylkkyjä on runsaasti, mutta raakoja.

Viereisellä pellolla on kesän aikana kasvatettu muutakin kuin pellavaa.

Pellava korjataan nyhtäämällä, eli repimällä se maasta juurineen kaikkineen. Ymmärtääkseni tämä tehdän siksi, että myöhemmässä vaiheessa kun pellavat pistetään likoon "mädättymään" leikattu pinta päästää liikaa kosteutta varren sisälle ja vahingoittaa kuidun laatua / värjätä kuidun. (tästä en mene takuuseen) 
Perinteisesti pellavat on joka tapauksessa nyhdetty pellolta käsin.

Juuret ovat yllättävän lyhyet ja heiveröiset suhteessa pellavan korkeuteen.

Ihan vähän vaan korjaan talteen...

Tuli iso sylillinen.

Osa pellavasta jäi vielä pellolle. Jos ehdin, ja kukan muu ei ehdi ennen minua, käyn katsomassa sitä ensi viikon puolella. Pellaville ei nyt ehditty tekemään sen enempää, mutta sen voi säilyttä talven yli ja liottaa ensi keväänä.

Sidoin pellavat löyhästi pieniin kimppuihin ja ripustimme ne aitan seinälle kuivumaan. Sylkyt saivat jäädä paikoilleen, toivottavasti ne eivät houkuttele aivan luvattoman suuria määriä hiiriä tai muita nälkäisiä.

PellavaPäivitys

Kamera unohtui toimistolle, mutta tässä kännykkäkuva PellavaPläntin tilasta! Viimeaikoina on ollut luvattoman monta kännykkäpäivitystä. Malttia, tilanne muuttunee lähiaikoina.

Pellava ei vielä ole valmista nyhdettäväksi. Lisää päänvaivaa, sillä työni loppuu perjantina ja palailen sen jälkeen takaisin Helsinkiin. Tietysti tulen käymään Turussa, mutta Turusta on vielä n 25 km matka viljelyksille... En kuitenkaan haluaisi luopua ideasta. (Haluaisin myös saada kuvia kaikista pellavan vaiheista)

Jossain vaiheessa tulee päivitys jossa esittelen kuvia pellavasta kesän ajalta.

PellavaPläntti

PellavaPläntti!

Tänään kävimme vihdoin kylvämässä pellavansiemenet! Pläntti on aika pieni, mutta mitäs sitten. Eipähän tarvitse kitkeä yhtä paljon. Tuo keskellä oleva vihreä kasvusto on sikuria, jotain uudelleen henkiin herännyttä. Annoimme sen jatkaa oloaan, siitä voi olla iloa myöhemmin.
Yleensä kaikki kylvöt johon ryhdyn menee mönkään, joten olen ehkä hiukan varautunut tämänkin suhteen. Lisäksi olemme vajaan kuukauden myöhässä.
Mut jännää se on silti...

Pellavat saavat kasvaa kauniissa ympäristössä:

Päärakennus

Heppoja

Nooran tinttamareski pääsi tiistaina käyttöön kun innokas lapsilauma hyökkäsi museolle. Tykkäsivät kovasti.

Lisää aarteita

Kello on jo vaikka mitä ja pitäisi olla jo nukkumassa että jaksaisi huomennakin. Antaa kuvien puhua puolestaan tälläkin kertaa:

Lisää luhtiaitan satoa

Kaunis kone, saksalaista tuotantoa.

Luhtiaitta

Luhtiaittaa siivotaan, jotta siellä tulevaisuudessa olisi tilaa lasten työpajoille ja muulle vastaavanlaiselle toiminnalle. Yläkerta on jo mankelia lukuunottamatta tyhjä ja sinne tulee vielä vuoritus sisäkattoon. Alakerta jää varastotilaksi.

Taiteilija ja tinttamareski

 Viime viikolla eräs ystäväni tuli museolle maalamaan tintamareskia joka myös tulee osaksi museon kesän lapsitoimintaa. Käsityötähän tämäkin.  

Täytyy vielä mainita, että tilasin tänään hyötykasviyhdistykseltä pellavansiemeniä museon kasvimaata varten. Nyt pitää vain toivoa että siemenet tulevat nopsaan että saadaan ne pikapikaa maahan!

Löytö!

Tänään luhtiaitasta löytyi aarre! Tätä on jo odotettu, sillä museolla ei ole pellavan työstöön tarvittavia välineitä rekvisiittapankissaan. Häkilätkin löytyi samaisesta aitasta. Loukku puuttuu, ja rohka myös, vaikka sellaista ei välttämättä tarvitsekaan.

Lihta!

Kaunis merkintä.

Lihdassa ei ole rekisterinumeroa, eikä rekisteröimätöntä esinettä lasketa museoesineeksi. Sen voisi toki rekisteröidä, mutta toisaalta museolla, kuten varmaankin enemmistöllä kaikilla Suomen paikallismuseoilla, on monenmonta rekisteröityä lihtaa, loukkua ja muuta käsityövälinettä varastossaan, mutta ei yhtäkään, jota voisi käyttää työpajoissa työvaiheiden havainnollistamiseen. Siis niin, että museokävijät oikeasti näkisivät, ymmärtäisivät ja ehkä jopa itse kokisivat työvälineiden työtehtävän. Rekisteröityä esinettä taas pitäisi kohdella silkkihansikkain, vaikka todellisuudessa suuri osa viruu varastoissa (vaikkakin usein hyvin huollettuina ja suojassa).

Olen selvittänyt museon mahdollisuuksia kasvattaa pieni pläntti pellavaa. Saa nähdä miten käy, välillä ollaan ollut myötämielisiä, välillä taas emmitään. Ongelmana on, että korjuu ja liotus jäisivät syksyyn, ja silloin minä en enää välttämättä ole paikalla. Toivotaan parasta.
Pellavasta voi lukea enemmän esimerkiksi täältä.