Bärt the Hippo

Tällä hetkellä työstän useampaa työtä samaan aikaan, joten on erityisen mukavaa kun joku niistä valmistuu. Toinen hippo valmistui pari viikkoa sitten kun kävin ostamassa sille silmät ja sisälmykset. Noista silmistä täytyy kyllä sanoa että ovat oikein mainiot! Mainostetaan nyt samalla sitten että löysin ne Hobby Pointista jossa oli myynnissä lasisilmiä parin millin kokovälein.

Lankana käytin tällä kertaa Nallea ja virkkuukoukku oli kokoa 2,5. Näin ollen hiposta tuli hiukan pienempi kuin edellisestä. Väreinä on aniliini ja liila, mutta, kamera onnistui hiukan vääristämään värejä (seli seli, ihan itte olis pitäny jaksaa säätä kunnes näytää hyvältä)

Virkkaaminen meni nopsaan, nyt kun noita afrikankukkia on tullut virkattua jo aika monta. Niistä voisi pikku hiljaa pitää hiukan taukoa...

 

 

Hippo oli tällä kertaa poikaystävälleni joka myös sai päättää työn nimen. Ilmeisesti hippo on mieluinen. Tui tui!

Happy-Hippo sekä Kukkaispeitto

Jee, vihdoin raaskin esitellä koko kesän kestäneen käsityöprojektini! Kyseessä on tietysti Happypotamus, eli Happi-Hippo, viime kesän hittikäsityö jota on näkynyt jo monissa blogipostauksissa. Itse taisin nähdä hipon ensimmäistä kertaa Tanssivat Puikot-blogissa. Oma hipponi valmistui lahjaksi raskaana olevalle ystävälleni ja on tehty Novitan seiskaveikasta. Tämä hippo sai mustat lankasilmät jotka mielestäni sopivammat pikkuvauvan käyttöön kuin lasisilmät.

Virkkaaminen kesti yllättävän kauan, mutta toisaalta siitä on jo jonkin aikaa kun olen viimeksi virkannut. Työn eteneminen oli kuitenkin tosi miellyttävää, sillä oli mielenkiintoista seurata askel askeleelta miten erimalliset kukkaset kiinnittyivät toisiinsa. Tämä geometrinen mestariteos kiehtoi myös avokkia siinä määrin, että hän on jaksanut esitellä hippoa ihmetteleville vieraille.

Ohje maksoi noin viisi euroa, mutta oli todellakin hintansa väärti! Ohje on 35 sivuinen pdf-tiedosto täynnä selkeitä valokuvia. Jokainen työvaihe on erikseen kuvattu ja palasten kiinnityskohdat on selitetty värimerkein. Englanninkielinen teksti on selkeää, eikä kovinkaan vaikeaselkoista.

Itse ohje on myös siitä mainio, että siihen voi käyttää melkein mitä tahansa lankaa. Aivan mainio jämälankaohje! Puhumattakaan hipon yleisestä mahtavuudesta ja ihanasta muhkeudesta!
Avokki ihastui siinä määrin että haluaa oman hipon. Siitä tulee räikeämpi ja hiukan pienempi.


Halusin hipon lisäksi antaa jotain hieman käytännöllisempää, ja vaikka en vauvoista mitään ymmärräkään, niin ilmeisesti vauvat tarvitsevat peittoja. Tähän tulokseen pääsin lukemalla Vyyhdin postauksen sekä tietysti lukemalla vinon pinon käsityölehtiä. Peitto on monista vauvalle neulottavista(virkattavista) härpäkkeistä helpoin yhdistää afrikankukka-teemaan, ja koska vauva syntyi alkusyksystä, peitto toivottavasti tulisi tarpeeseen. Lisäksi ajattelin sukankutoajia löytyvän muutenkin tarpeeksi. Peiton kooksi tuli 75 cm x 67 cm.

Virkkaamisen aloitin heinäkuun keski-/loppupuolella. Yllätyin siitä, kuinka monta palaa peittoon uppoi, mutta virkkaaminen meni mukavasti, kerta yhden kukan tekeminen ei kestä vajaata varttia kauempaa. Olin alun perin ostanut kaksi kerää väriä kohden, mutta lopulta sain luvan hakea yksitellen yhden lisäkerän jokaista väriä. Jämälankoja jäi aika paljon yli, mutta eiköhän seiskaveikalle ja mukavalle väritriolle löydy käyttöä. Värit valitsin oman mieleni mukaan. Tavoittelin miellyttävää yhdistelmää joka ei olisi liian räikeä tai dominoiva, mutta ei myöskään liian lällö hempeä. Tiesin että tulossa olisi poikavauva, mutta värikombo sopii kummalle vaan, jos vaikka peitto ja hippo joskus siirtyisi seuraavalle käyttäjälle... ;)

Nurja puoli

Hippo ja peitto pääsivät uuteen kotiinsa sunnuntaina ja lahjan vastaanottaja ilahtui kovasti yllätyksestä.

Topeliuksen vappu

Baskeri jäi yllättävän motivaatiopuutoksen kouriin, mutta eihän Arvoisa Herra Topelius voi olla ilman hattua!
Puhutkoon kuvat puolestaan tänään on sanavarasto vajaa.

"Kas, päivää!"

Kaulassa herralla on solmio, joka on veijarimaisesti lipsahtanut selkäpuolelle.

Vieressä kotikaupungin viiri antamassa osviittaa koosta.

Statseja:
Langat nallen jämälankoja. Ihanaa päästä hiukan jämälangoista eroon, tulevaisuudessa yritän keskittyä niiden vähentämiseen.
Virkkasin lakin reilussa illassa (juu, siis virkkasin ja purin ja virkkasin ja purin ja virkkasin kunnes muoto oli sopiva), mustan osion virkkasin kiireessä ennen töihinlähtöä, jonka vuoksi myös kokardi puuttuu.
Tyytyväinen, hyvä tuli, ja baskerista poiketen koko oli heti sopiva.

Topeliuksen baskeri

Enpä olisi uskonut että nykyisessä työssäni voisi olla hyötyä, tai ainakin huvia, käsityöharrastuksesta!
Yhtenä päivänä kuitenkin sain kuulla, että Topelius kaipaisi kipeästi taiteellisen tyylikästä baskeria. Topelius tosin on puolituinen, jalkoja hänellä ei ole ollenkaan. Korkeuttakin herralla on vain noin 30cm.

Ei muuta kuin näpertämään. Ensimmäinen luomus oli onnistunut, mutta harmikseni liian pieni. Effekti oli pikemminkin pilleripurkkimainen. Lankana musta Nalle-jämälanka.

Skam den som ger sig, sanoisi varmaan Topelius itsekin, ja eikun uutta baskeria virkkaamaan!

Karvakynsikkäät

Sain rukkini kesällä 2011 valmistujaislahjaksi (no, se piti kyllä itse hakea). Heti ensi töikseni kokeilin onnistuisiko koirankarvan kehruu helpommin rukilla kuin värttinällä (enemmän kierrettä nopeammin - tämä oli teoriani). Tuloksena sain usean kerän pörhöistä novascotiannoutajalankaa jonka lahjoitin äidille. Ajattelin että olisi parempi jos joku muu kokeilisi lankaa ensin.
Äiti virkkasi langasta kynsikkäät jotka mukailevat mallia Novitan talvi 2010 -lehdestä. Lehdessä kynsikkäät ovat virkattu isoveljestä.

Alla pari kuvaa kynsikkäistä elokuulta 2011.

Kynsikkäät ovat nyt reilun vuoden ikäiset. Olen käyttänyt niitä vaihtelevasti keväällä ja syksyllä. Ne ovat hyvät koiranulkoilutuskynsikkäät, vaikka herättävätkin paljon kiinnostusta koirapuistossa (pääasiassa koirien suunnalta, mutta myös omistajat ihmettelevät niitä).

Vuodessa kynsikkäät ovat pörhöstyneet entisestään ja niistä irtoaa karvoja. Ne ovat myös hiukan huopuneet. Langan kestävyys epäilytti minua alusta alkaen, joten on mielenkiintoista seurata näiden kestävyyttä. Samalla ne ovat aivan ihanan pehmoiset ja todella lämpimät.

Olen erityisen ihastunut kynsikkäiden ihanan punaiseen sävyyn. Väri on tosi vivahdekas ja elävä. Kauempaa katsoessa on hankala päätellä mistä materiaalista kynsikkäät on tehty: pinta ei näytä kankaalta, mutta silmukoitakaan ei näe, joten ne näyttävät melkein turkikselta.


Myös tämä projekti löytyy Ravelry-sivultani