Vanhan vuoden loppu

Vuosi on mennyt tosi nopsaan eikä tänä vuonna ole valmistunut yhtään niin paljon neulomuksia kuin viime vuonna! No, toisaalta olen asiasta iloinenkin, koska tyhjä blogi viittaa siihen että muutakin elämää on, siis netin ulkopuolella.

Tällä hetkellä on aika erikoinen tilanne, sillä yleensä neulon vain yhtä projektia kerrallaan. Nyt kesken on vantut kaverille, jakku itselle (tämä uhkasi jo jäädä muiden projektien jalkoihin) sekä sukkakokeilu tuon sukkakirjan avulla (siis kaksi sukkaa samaan aikaan yksillä pyöröpuikoilla varpaista kärkeen). Ja vaikka sukat ovatkin vauvakokoa, on niiden neulomiseen mennyt jo viikko, koska en saa järjestetyksi itselleni sellaista aikaa, että keskittyisin uuden tekniikan opetteluun. 
Vantut taas ovat ikuisuusprojekti jonka takia olen neulonut jo kaksi koeneulosta ja yhden epäonnistuneen alun. Ovat siis purkuvaiheessa, ja uusi aloitus on jo suunniteltuna, mutta saavat jäädä odottamaan tammikuuta, sillä nyt on vihdoin kesäloman aika! Postaus ja kuvia on luvassa sitten kun joskus valmistuvat...

Kesälomaa varteen taas olen suunnitellut itselleni uuden matkaneulomuksen. Matkaneulomukset tähän mennessä ovat:
Afrikassa neuloin alpakkametsää (2012-2013),
Aasiassa neuloin itselleni jakkua (2011-2012),
Sloveniassa huivia (toukokuu 2012),
Kiinassa sukkia ja pinaattia (heinäkuu 2012),
Amsterdamissa äidilleni sukkia (syyskuu 2012),
 ja Islannissa taisin räpeltää ensimmäistä puuvillapinaattia (heinäkuu 2011)

Tällä kertaa neulon itselleni samat Onerva-sukat jotka neuloin äidilleni Amsterdamissa. Olemme reissussa nyt vain kaksi viikkoa, joten sukkapari on varmasti oikein sopivan kokoinen työ. Emme myöskään liiku julkisilla, vaan vuokra-autolla, jonka vuoksi en voi käyttää siirtymisiä neulomiseen. Ehei, täytyy joko ajaa, navigoida tai suunnitella seuraava siirtoa.
Lankana tällä kertaa Nalle, ja puikoiksi olen valinnut bambuiset 2 mm. Hiukan epäilyttää, että puikot ovat liian pienet, toisaalta taas seuraavat lentoturvalliset sukkapuikot ovat 3 mm, eli selvästi liian suuret Nallelle.

Yhden joululahjankin olen neulonut (kuva on äkkiä hutastu ennen pakkaamista). Tumpunsaajan avovaimo sai lempivärinsä mukaiset sukat. Malli on Novitan sukkalehdestä, ja lankana on perus Seitsemän veljestä. Näitä oli kiva neuloa samalla kun istui seminaareissa marraskuun lopulla. Helppo malli jota oli hyvä neuloa samalla kun keskittyi esityksiin. Tulokseen tyytyväinen, ja ilmeisesti myös saaja on. Hiukan kummastuttaa tämä, että sukista tulee nykyään helposti liian isot... Neuloin nimittäin myös toiset lahjasukat syksyn aikana jotka halusivat välttämättä venyä liian suuriksi.

"Helppo neule", tai niin ainakin uskoin.

Kai tämäkin postaus täytyy kirjoittaa... Olen vältellyt sitä jo jonkin aikaa, sillä harmittaa koko neuleprojekti. "Jo jonkin aikaa" on tarkemmin sanottuna yli kaksi kuukautta, sillä Ravelryn mukaan olen merkannut ainakin osat valmiiksi jo maaliskuun alkupuolella.

Pitäisi kai aloittaa kertomalla, että omistan entuudestaan pörröisen, tummansinisen mohairpaidan jonka äiti neuloi minulle joskus silloin kun olin lukiossa. Silloin sille ei löytynyt käyttöä, mutta myöhemmin tajusin että se oli ihanan ohut, lämmin ja niin pieneen pakattava että se mahtui sopivasti esimerkiksi käsilaukkuun siltä varalta että kotimatkalla juhlista tulisi kylmä. En tiedä mistä äidin ohje on peräisin vai neuloiko hän sen omasta päästään. Hihat ovat ainakin ihanan leveät ja pitkät.
Tämän käytännöllisen neuleen takia olen myöhemmin neulonut Novitan Rosesta islantilaistyyppisen neuleen (joka oli aika ärsy ja jonka äiti sai viimeistellä sitten kun omat hermot eivät enää kestäneet).
Tänään on äitienpäivä, enkä aio sitä mitenkään erityisemmin hehkuttaa, mutta olkoon tämä yllä oleva tekstinpätkänen osoituksena siitä kuinka tärkeä äiti voi olla: neuloo ne parhaimmat paidat sekä viimeistelee ne, joihin oma usko ei riitä ;)

Nyt halusin vielä kolmannen samantyyppisen neuleen joka sopisi kaikkiin tilanteisiin. Idea lähti näistä kuvista:

Suuri Käsityö 1/2013

Suuri Käsityö 1/2013

Paita on ihanan rennon oloinen, tarpeeksi pitkä, löysä, mukava, helppo ja nopea neuloa suurilla puikoilla heti Matka-alpakan jälkeen... Väri tosin aika hempeä, mutta onneksi Sokoksella oli vielä viime kauden Roseta myynnissä, ja niiden joukosta löytyi ihana petroleuminvärinen lanka. Kävin siis pikapikaa ostamassa pois sopiva määrä keriä ja aloin neulomaan.
Itse neulominen meni nopsaan ja ilman ongelmaa, onhan ohje tosi helppo. Kooksi valitsin M jonka pitäisi olla minulle tarpeeksi iso. Mutta miten kävi?
No ei niin kuin piti... Huoh...

Yllä olevassa kuvassa se näyttää vielä ihan siedettävältä, sillä ongelma ei oikein tule esiin... siis, muutoin kuin että paita on ihme lötkö, rullautuva rutjake... Kiukulla siis olen ommellut olkapäät ja hihat vaikka hiukan epäilytti. Tässä alla näkyy ongelma selvemmin:

Makkarankuori

 Missä on rento lötkyys?? Möh. Ei kyllä ollenkaan ole oikean kokoinen enkä oikein ymmärrä miten tästä tuli näin tiukka vaikka seurasin ohjetta juuri niin kuin piti.

Olen jo luovuttanut tämänkin neuleen suhteen, ja se on joutunut muovipussiin asustamaan tuntemattomaksi aikaa. Luultavasti puran kaiken, mutta sekään ei tule olemaan helppoa kun kyseessä on pörröinen Rose. Olkoon toistaiseksi...

Tämä neule muistui mieleeni nyt kun tongin lankakasseja ja yritin hiukan järjestellä erinäisiä lankamyttyjä. Vanhempani muuttivat viime kesänä ja pelastin muuton alta lankoja, muun muassa puuvillalankoja joita minulla ei muuten kauheasti ole. Nyt taas kaikkia lankoja on liikaa ja yritän kipeästi keksiä jotain neulottavaa tai virkattavaa jämälangoista. Ideoita ei tällä hetkellä juuri ole. Muutenkaan neulottavaakaan ei ole, sillä sain juuri perjantaina valmiiksi yhden sukkaparin jota olen myös neulonut maaliskuusta saakka. Inspiraatio ei ole korkeimmillaan, mutta nyt olisi kiva keksiä jotain innostavaa ja erilaista. Kunpa vain tietäisi mitä se olisi...

Uudelleensijoitus

Matka-alpakka löysi vihdoin omaan kotiin. Ero on aina haikea, mutta päätin toimia neuleen parasta ajatellen. Uudelleensijoitus oli onnistunut ja neule viihtyy ilmeisen hyvin uudessa kodissaan. Se on jo parin päivän jälkeen asettunut taloksi sekä parantanut ulkomuotoaan.

Katso itse ellet usko:

Enää se ei ole "vikatikki", vaikka olikin minun vikatikkini.

Matka-alpakka

Ja taas on kuukausi vierähtänyt...
Ihme kyllä blogissa on riittänyt vipinää, ja optimisti jättää huomioimatta että suuri osa trfaiikista tulee joltain pornosivustolta?? Huomaamattani blogi on täyttänyt vuoden ja kävijälaskuri pyörähtänyt yli 2000 kertaa! Kiitoksia siitä. Arvontaa en vielä järjestä, mutta ehkäpä myöhemmin.

Kuukauden aikana olen saanut valmiiksi kaksi kokonaista neuletyötä. Toinen on edellisessä viestissä näkynyt siniharmaa Alpakkametsä-tunika. Siitä piti tulla ihana. Langat ostin Menitasta halvalla, haluamani väri oli loppu, mutta ajattelin että olisi hyvä kokeilla uusia värejä, kun tuo siniharmaa kuitenkin sopii minulle ihan hyvin.
Alpakkametsä oli myös matkaneuleeni. Matkaneuleen saa aloittaa aikaisintaan lentokoneessa, ja niin myös tämä aloitettiin Turkish Airlinesin lennolla Helsingistä Istanbuliin, josta matka sitten vielä jatkui välilaskun kautta Kapkaupunkiin. Kuukauden matkustelun aikana ehdin neuloa etumuksen, selkämyksen ja molemmat hihat (vai jäikö toinen hiukan vajaaksi?). Jäljellä oli vain helma.
Ja niin siinä taas kävi, että kotiinpaluun jälkeen neule ei enää houkutellut niin kuin ennen. Eteenkään kun silmukoiden poimiminen helmasta ei ollutkaan ihan helppoa, puikoille tuli aina liikaa tai liian vähän. Tiesin kyllä jo aikaisessa vaiheessa että neuleesta tulee liian pieni, mutta elättelin kuitenkin toiveita että jos...
Kyllähän se menee päälle, jos tunkee.... Mutta nätti se ei ole. Eikä ihana, ainakaan mun päällä :(

Olen ehdottanut kaverille että hän ottaisi tämän, kunhan vaan tavataan. Langanpäät olen jättänyt päättelemättä siltä varalta että tämä joutaakin purettavaksi...

Ehkä sitten joskus jaksan neuloa samanlaisen, mutta suuremman...

Statseja:
Ohje: Alpakkametsä, jonka vuoksi neuleen nimi Ravelryssä on Traveling alpaca
Lankana Drops Alpaca, niin kuin ohjeessa.
Neuloin selkämyksen sileänä, mutta murheeksi jäi, miten saada reunus siistiksi.
Hihat neuloin omasta päästä kavennuksin. Tässäkin vaiheessa netti olisi ollut kiva, olisi päässyt vertailmaan hihatekniikoita. No, nettiä ei meidän overland-rekassa ollut tässä vaiheessa (olisikohan ollut Namibiassa), joten neuloin vain sen enempää murhetimatta. Hihoista tuli oikein hyvät. Tein reunuksen niin kuin helmassa. Reunuksien ompelemisessa oli kyllä aika paljon työtä.

Myös toinen neulomus jonka olen tämän vuoden puolella saanut valmiiksi on mennyt mönkään, mutta siitä enemmän omassa viestissään...

Koiran kiusaamista (ja vauvan neulejakku)

Lällislää, enpäs oo nähnyt että kukaan muu olisi keksinyt esitellä valmiita töitään näin:

Vähänks noloo! (paras kuva neuleesta, palmikot näkyvät)

Onks ihan pakko?

Ai pipokin vielä! Otasepois, otasepois!
(paikalleen jäätymistekniikka)

Nyt prkl!

Mainittakoon, että vastahakoisen mannekiinin rääkkääminen kesti alle viisi minuuttia ja mannekiini palkittiin ruhtinaallisesti lempiherkuilla, eli inhan hajuisilla kuivatuilla pikkukaloilla.
Mainittakoon myös, että kuvissa neule on vielä ilman nappeja ja pesemättä. Pesin sen vasta koirankiusimisen jälkeen, joten siinä ei pitäisi olla mitään koiraan kuuluvaa. 

Nojaa, sitten tylsempiin asiallisempiin kuviin:

Mallina on Dropsin malli ja lankana on ohjeessa suositeltu Drops Alpaca. Jakku on neulottu kokonaan ohjeen mukaisesti 6-9 kuukauden ikäiselle vauvalle, joten tässä ei ole mitään jännää kommervenkkiä. Puikot siis ohjeen mukaisesti 2,5mm.
Lankaa jäi jakun jälkeen yli sen verran että sain neulottu vielä piponkin. Ja vieläkin on lankaa jäljellä!

Nappikuva

Tämä oli ensi kerta kuin kokeilin Dropsin alpakkaa ja se olikin tosi miellyttävä tuttavuus! Hinnaltaan tämä on siedettävä, jopa edullinen muihin alpakoihin verrattuna. Lanka on 100% alpakkaa ja tosi ohutta, tai ainakin paljon ohuempaa kuin mitä normaalisti neulon. Se on myös riittoisaa, sillä kuten todettua, sitä riitti jakkuun ja vielä pipoonkin, vaikka siis ostin vain sen 150g mitä ohjeessa neuvottiin. Lanka on myös ihanan pehmoista, sekä kerällä että valmiina neuleena. Pari kertaa tyrkytin keskeneräistä neuletta avokille hypisteltäväksi, "kokeile ny, tä on ihan ihanan pehmeetä!"
Ihastuin lankaan niin, että seuraavakin neulomus on tehty siitä (kohtapuolin valmis), ja jopa sitäkin seuraava neulomus!

Yksi virhe livahti mukaan... (näkyy nippanappa tummassa kuvassa)

Pari virhettä livahti mukaan, mutta huomattavin on yhdessä selän palmikossa oleva virhe. Muita (minimaalisia) virheitä ei huomaa ellei vertaa mallikuvioon ja samalla laske kerroksia. Toivottavasti tämä taas on tätä mun omaa täydellisyydenhakua eikä kukaan muu ikinä tuu huomaamaan yhtään mitään... (tässäkin muuten on samalla tavalla silmukoidut kainalosaumat, eli ei saumoja laisinkaan)

Kahdessa alimmaisessa, tummemmissa kuvissa langan väri on totuudenmukaisempi kuin salamalla otetussa kuvassa. Valoa vain ei ollut riittävästi ja taas tuli kiire valokuvata neule (vaikka se on ollut valmiina yli viikon) ennen kun siitä piti luopua. Tämä matkaa parhaillaan Itellan avustuksella saajalleen joka on autuaan tietämättömänä siitä, mitä posti pian tuo tullessaan. Toivottavasti yllätys on mieluinen.
Tämänkin neuleen suhteen saan odottaa mahdollisia kuvia neuleen käyttäjästä neuleen kanssa, sillä tämäkään vauva ei ole vielä syntynyt (Joo, tämä on eri vauva. Jostain syystä vaan kaikki ovat päättäneet tulla raskaiksi samaan aikaan)


Ravelry-linkki
Mannekiini-Masa esiintyy myös tässä blogipäivityksessä (hiukan edustavamman näköisenä).

Islantilaista III: Islantilainen yllätys

Islantiteema jatkuu! Yksi islantiryhmäläisistämme on raskaana, joten sain hyvän syyn neuloa vauvaneuleen. Vauvan isä on lisäksi islantilainen, joten tietysti vauvalle sopisi parhaiten islantilaisneule!

Päädyin jakkuun, sillä ajattelin sen olevan helpompi puettava kuin neulepusero. Islantilaisjakut neulotaan yleensä pyörönä kuten puserotkin, sillä erolla että niihin jätetään parin nurjan silmukan levyinen "kuja" keskelle etumusta. Kujan reunoihin ommellaan kaksinkertainen sauma ompelukoneella jonka jälkeen paita leikataan auki kujaa pitkin (hui kauhistus!). Sen jälkeen puseroon voi ommella vetoketju tai poimia silmukoita ja neuloa napinlävet. Tämä onnistuu tietysti parhaiten hahtuvalla tai plötilopilla, sillä sehän huopuu eivätkä silmukat karkaile samalla tavalla. Karhea plötilopi ei tulisi nyt kysymykseenkään kun kyseessä oli vauvaneule, josta ei siis pitänyt tulla ulkotakkia.

En ollut koskaan ennen neulonut kirjoneuletta tasona, joten päätin etsiä ohjeita netistä. Lopulta päädyin Dropsin vauvajakkuun jossa on sekä kaarroke että kirjoneuletta. Apuna Fair Isle neulontaan löytyi Dropsin oma ohjevideo. Langaksi piti tulla ohjeessa oleva Drops Merino Extra Fine, mutta lankakaupassa lanka oli melkein loppu eikä värejä oikein löytynyt. Päädyin sen sijan Sandnes Smart -lankaan joka on ihanan pehmoista ja ilmavaa. En tässä vaiheessa tiennyt vauvan sukupuolta (enkä muutenkaan kannata jakoa vaaleanpunaiseen tai hempeän siniseen) ja halusin neuleesta perinteisen luonnonvärisen islantilaisneuleen. Neljästä eri väristä piti valita pohjaväri ja kaksi kuvioväriä. Lopulta valitsin astetta tummemman värisetin. Ehkä hiukan synkähkö, mutta vaaleampi vaihtoehto ei ehkä ole kovinkaan käytännöllinen pienellä lapsella?

Sitten neulomaan koetilkkua.

Ensimmäinen koetilkku

Ensimmäisessä tilkussa kokeilin kahta erilaista sydänkuviota joista toinen oli muhkeampi ja kivempi. 

Toinen koetilkku

Toisen koetilkun suhteen olin hiukan laiska enkä jaksanut tehdä sitä niin monella silmukalla.... Kuvio ainakin selveni ja kavennusten paikat varmistui.

Lopullinen kuvio, paidan selkämys

Neulominen meni ihan mukavasti. Ohjeen mukaisesti helma ja hihansuut aloitetaan yhdellä oikealla kerroksella ennen kuin aloitetaan 1o, 1n resori. Reunasta tuli joustava eikä niin karhea kuin jos neuloisi suoraan resoria. 

Kaarrokkeen neulominen oli välillä haastavaa, ainakin kun joissain kohdin täytyi neuloa kolmella langalla kirjoneuletta nurjalla puolella. Kuviossa tulee myös kohta jolloin harmaabeigeä ei ole itse kuviossa, mutta sitä tarvitaan reunaa varten, eli sitä on pakko kuljettaa neuleen takana pitkiä matkoja. Jos neuloisin paidan uudelleen, saattaisin vaihdella napinläpireunan väriä.

En tehnyt kaulusta niin kuin ohjeessa (sitä ei oikein ohjeen kuvista edes näy), vaan halusin samantyylisen kauluksen kuin Istexin islantilaisneuleissa. Neuloin 1o, 1n, sen jälkeen yhden kerroksen nurjaa jonka jälkeen tasaista oikeaa (pehmeämpi puoli vauvan kaulaa ja niskaa vasten). Kaulus on taitettu kaksinkerroin ja ommeltu langanpäällä.

Lopuksi kainaloihin jäävät aukot silmukoidaan umpeen hihoista jäävillä langanpätkillä.
Tässä vaiheessa mulle viimeistään iskee kauhea täydellisyystavoittelu päälle ja on pakko saada se sauma ihan näkymättömäksi. Aika hyvin onnistuin:

Kainalo ja silmukoitu sauma

Lopuksi kävin Villavyyhdissä ostoksilla ja löysin neuleeseen sopivat napit

Nämä kuvat otin kotisohvalla ennen kuin annoin paidan saajalle. Oli tarkoitus ottaa vielä yksi kuva jakusta saajan kanssa, mutta se unohtui, Paita on neulottu 6-9kk ikäiselle lapselle, joten täytyy odotella vielä aika kauan ennen kun voin pyytää kuvaa jakusta lapsen päällä (vauva ei siis ole vielä syntynytkään).

Tuskaa ja turhautumista

Muistatteko Maikell-huivin josta piti tulla äidin syntymäpäivälahja?
Sen kanssa mikään ei mennyt putkeen...

Ensin kesti tottua neuleeseen ja neulominen meni hitaasti. Toisekseen jouduin asumaan vanhempieni kanssa ja siksi neulomaan lahjaa äidiltä salaa. Kaiken kukkuraksi puikkoni katkesivat kun Maestro meni makuulle niiden päälle. Niin, siis se pieni kahdeksankiloinen koira tappoi mun puikot söpöydellään... Epäilen luisia kyynärpäitä osasyyllisiksi. Mitäs jätin neuleen sängyn päälle lojumaan...

Ylipuhuin avokin ostamaan kahdet uudet samanlaiset puikot Helsingistä, ihan vaan varmuuden vuoksi. Toisille puikoille tuli käyttöä kun aloitin kolmannen pinaatin. Eikä kolmosen bambupuikkoja kai voi olla liikaa?

Ähkyen ja puhkuen sain lopulta kaikki osat neulotuiksi. Aristelin osien yhdistämistä, mutta kun viimein otin aikaa hoidellakseni tämän viimeisen etapin, ei kaikki mennytkään aivan .. öh.. no, niinkuin Strömsössä.

Purin, ja aloitin uudelleen.
Turhaannuin, ja pistin työn sivuun ja mökötin.
Yritin laskea järkevästi, lukea ohjetta uudella tapaa, saada ahaa-elämyksiä.
Etsiä netistä muita kenellä olisi ollut sama ongelma. Löysinkin korjauksia kirjaan, mutta ei tietenkään juuri minun ohjeeseen.
Selitin piirustuksilla sun muilla tilanteen ja pistin avokin (matikkaälypää minuun verrattuna) laskemaan silmukoita.
Lopputulos oli sama: ei niitä voi yhdistää niin kuin kirjassa väitetään, silmukat eivät riitä!

 
Ravelryn kautta löysin lopulta tiedon että muillakin tosiaan on ollut ongelmia saman ohjeen kanssa. Mä en ala... :( En halua neuloa molempia reunuksia uudelleen (enää edes tiedä kuinka montako silmukkaa niissä oikeasti kuuluisi olla). Epä-haapsalulainen vaihtoehto olisi poimia silmukat keskiön reunoilta ja neuloa reunukset suoraan kiinni keskiöön. Tämän voisi vielä tehdä kaksi reunaa kerrallaan (lyhyt + pitkä reuna) jotta kahteen kulmaan jäisi saumat aivan niin kuin silloin kuin reunat kiinnitetään perinteisesti ommellen.

Mutta nyt vatuttaa ja kiukuttaa tämä neule, ja siispä tämä saa nyt jäädä asustamaan pieneen muovipussukkaansa määrittelemättömäksi aikaa. Plää!

Hyi, hyi tuhma neule! Häpeä pussissasi!

Linkki Ravelryyn jossa tuskastumista englanniksi.