Happy-Hippo sekä Kukkaispeitto

Jee, vihdoin raaskin esitellä koko kesän kestäneen käsityöprojektini! Kyseessä on tietysti Happypotamus, eli Happi-Hippo, viime kesän hittikäsityö jota on näkynyt jo monissa blogipostauksissa. Itse taisin nähdä hipon ensimmäistä kertaa Tanssivat Puikot-blogissa. Oma hipponi valmistui lahjaksi raskaana olevalle ystävälleni ja on tehty Novitan seiskaveikasta. Tämä hippo sai mustat lankasilmät jotka mielestäni sopivammat pikkuvauvan käyttöön kuin lasisilmät.

Virkkaaminen kesti yllättävän kauan, mutta toisaalta siitä on jo jonkin aikaa kun olen viimeksi virkannut. Työn eteneminen oli kuitenkin tosi miellyttävää, sillä oli mielenkiintoista seurata askel askeleelta miten erimalliset kukkaset kiinnittyivät toisiinsa. Tämä geometrinen mestariteos kiehtoi myös avokkia siinä määrin, että hän on jaksanut esitellä hippoa ihmetteleville vieraille.

Ohje maksoi noin viisi euroa, mutta oli todellakin hintansa väärti! Ohje on 35 sivuinen pdf-tiedosto täynnä selkeitä valokuvia. Jokainen työvaihe on erikseen kuvattu ja palasten kiinnityskohdat on selitetty värimerkein. Englanninkielinen teksti on selkeää, eikä kovinkaan vaikeaselkoista.

Itse ohje on myös siitä mainio, että siihen voi käyttää melkein mitä tahansa lankaa. Aivan mainio jämälankaohje! Puhumattakaan hipon yleisestä mahtavuudesta ja ihanasta muhkeudesta!
Avokki ihastui siinä määrin että haluaa oman hipon. Siitä tulee räikeämpi ja hiukan pienempi.


Halusin hipon lisäksi antaa jotain hieman käytännöllisempää, ja vaikka en vauvoista mitään ymmärräkään, niin ilmeisesti vauvat tarvitsevat peittoja. Tähän tulokseen pääsin lukemalla Vyyhdin postauksen sekä tietysti lukemalla vinon pinon käsityölehtiä. Peitto on monista vauvalle neulottavista(virkattavista) härpäkkeistä helpoin yhdistää afrikankukka-teemaan, ja koska vauva syntyi alkusyksystä, peitto toivottavasti tulisi tarpeeseen. Lisäksi ajattelin sukankutoajia löytyvän muutenkin tarpeeksi. Peiton kooksi tuli 75 cm x 67 cm.

Virkkaamisen aloitin heinäkuun keski-/loppupuolella. Yllätyin siitä, kuinka monta palaa peittoon uppoi, mutta virkkaaminen meni mukavasti, kerta yhden kukan tekeminen ei kestä vajaata varttia kauempaa. Olin alun perin ostanut kaksi kerää väriä kohden, mutta lopulta sain luvan hakea yksitellen yhden lisäkerän jokaista väriä. Jämälankoja jäi aika paljon yli, mutta eiköhän seiskaveikalle ja mukavalle väritriolle löydy käyttöä. Värit valitsin oman mieleni mukaan. Tavoittelin miellyttävää yhdistelmää joka ei olisi liian räikeä tai dominoiva, mutta ei myöskään liian lällö hempeä. Tiesin että tulossa olisi poikavauva, mutta värikombo sopii kummalle vaan, jos vaikka peitto ja hippo joskus siirtyisi seuraavalle käyttäjälle... ;)

Nurja puoli

Hippo ja peitto pääsivät uuteen kotiinsa sunnuntaina ja lahjan vastaanottaja ilahtui kovasti yllätyksestä.

Islantilaista III: Islantilainen yllätys

Islantiteema jatkuu! Yksi islantiryhmäläisistämme on raskaana, joten sain hyvän syyn neuloa vauvaneuleen. Vauvan isä on lisäksi islantilainen, joten tietysti vauvalle sopisi parhaiten islantilaisneule!

Päädyin jakkuun, sillä ajattelin sen olevan helpompi puettava kuin neulepusero. Islantilaisjakut neulotaan yleensä pyörönä kuten puserotkin, sillä erolla että niihin jätetään parin nurjan silmukan levyinen "kuja" keskelle etumusta. Kujan reunoihin ommellaan kaksinkertainen sauma ompelukoneella jonka jälkeen paita leikataan auki kujaa pitkin (hui kauhistus!). Sen jälkeen puseroon voi ommella vetoketju tai poimia silmukoita ja neuloa napinlävet. Tämä onnistuu tietysti parhaiten hahtuvalla tai plötilopilla, sillä sehän huopuu eivätkä silmukat karkaile samalla tavalla. Karhea plötilopi ei tulisi nyt kysymykseenkään kun kyseessä oli vauvaneule, josta ei siis pitänyt tulla ulkotakkia.

En ollut koskaan ennen neulonut kirjoneuletta tasona, joten päätin etsiä ohjeita netistä. Lopulta päädyin Dropsin vauvajakkuun jossa on sekä kaarroke että kirjoneuletta. Apuna Fair Isle neulontaan löytyi Dropsin oma ohjevideo. Langaksi piti tulla ohjeessa oleva Drops Merino Extra Fine, mutta lankakaupassa lanka oli melkein loppu eikä värejä oikein löytynyt. Päädyin sen sijan Sandnes Smart -lankaan joka on ihanan pehmoista ja ilmavaa. En tässä vaiheessa tiennyt vauvan sukupuolta (enkä muutenkaan kannata jakoa vaaleanpunaiseen tai hempeän siniseen) ja halusin neuleesta perinteisen luonnonvärisen islantilaisneuleen. Neljästä eri väristä piti valita pohjaväri ja kaksi kuvioväriä. Lopulta valitsin astetta tummemman värisetin. Ehkä hiukan synkähkö, mutta vaaleampi vaihtoehto ei ehkä ole kovinkaan käytännöllinen pienellä lapsella?

Sitten neulomaan koetilkkua.

Ensimmäinen koetilkku

Ensimmäisessä tilkussa kokeilin kahta erilaista sydänkuviota joista toinen oli muhkeampi ja kivempi. 

Toinen koetilkku

Toisen koetilkun suhteen olin hiukan laiska enkä jaksanut tehdä sitä niin monella silmukalla.... Kuvio ainakin selveni ja kavennusten paikat varmistui.

Lopullinen kuvio, paidan selkämys

Neulominen meni ihan mukavasti. Ohjeen mukaisesti helma ja hihansuut aloitetaan yhdellä oikealla kerroksella ennen kuin aloitetaan 1o, 1n resori. Reunasta tuli joustava eikä niin karhea kuin jos neuloisi suoraan resoria. 

Kaarrokkeen neulominen oli välillä haastavaa, ainakin kun joissain kohdin täytyi neuloa kolmella langalla kirjoneuletta nurjalla puolella. Kuviossa tulee myös kohta jolloin harmaabeigeä ei ole itse kuviossa, mutta sitä tarvitaan reunaa varten, eli sitä on pakko kuljettaa neuleen takana pitkiä matkoja. Jos neuloisin paidan uudelleen, saattaisin vaihdella napinläpireunan väriä.

En tehnyt kaulusta niin kuin ohjeessa (sitä ei oikein ohjeen kuvista edes näy), vaan halusin samantyylisen kauluksen kuin Istexin islantilaisneuleissa. Neuloin 1o, 1n, sen jälkeen yhden kerroksen nurjaa jonka jälkeen tasaista oikeaa (pehmeämpi puoli vauvan kaulaa ja niskaa vasten). Kaulus on taitettu kaksinkerroin ja ommeltu langanpäällä.

Lopuksi kainaloihin jäävät aukot silmukoidaan umpeen hihoista jäävillä langanpätkillä.
Tässä vaiheessa mulle viimeistään iskee kauhea täydellisyystavoittelu päälle ja on pakko saada se sauma ihan näkymättömäksi. Aika hyvin onnistuin:

Kainalo ja silmukoitu sauma

Lopuksi kävin Villavyyhdissä ostoksilla ja löysin neuleeseen sopivat napit

Nämä kuvat otin kotisohvalla ennen kuin annoin paidan saajalle. Oli tarkoitus ottaa vielä yksi kuva jakusta saajan kanssa, mutta se unohtui, Paita on neulottu 6-9kk ikäiselle lapselle, joten täytyy odotella vielä aika kauan ennen kun voin pyytää kuvaa jakusta lapsen päällä (vauva ei siis ole vielä syntynytkään).

Tuskaa ja turhautumista

Muistatteko Maikell-huivin josta piti tulla äidin syntymäpäivälahja?
Sen kanssa mikään ei mennyt putkeen...

Ensin kesti tottua neuleeseen ja neulominen meni hitaasti. Toisekseen jouduin asumaan vanhempieni kanssa ja siksi neulomaan lahjaa äidiltä salaa. Kaiken kukkuraksi puikkoni katkesivat kun Maestro meni makuulle niiden päälle. Niin, siis se pieni kahdeksankiloinen koira tappoi mun puikot söpöydellään... Epäilen luisia kyynärpäitä osasyyllisiksi. Mitäs jätin neuleen sängyn päälle lojumaan...

Ylipuhuin avokin ostamaan kahdet uudet samanlaiset puikot Helsingistä, ihan vaan varmuuden vuoksi. Toisille puikoille tuli käyttöä kun aloitin kolmannen pinaatin. Eikä kolmosen bambupuikkoja kai voi olla liikaa?

Ähkyen ja puhkuen sain lopulta kaikki osat neulotuiksi. Aristelin osien yhdistämistä, mutta kun viimein otin aikaa hoidellakseni tämän viimeisen etapin, ei kaikki mennytkään aivan .. öh.. no, niinkuin Strömsössä.

Purin, ja aloitin uudelleen.
Turhaannuin, ja pistin työn sivuun ja mökötin.
Yritin laskea järkevästi, lukea ohjetta uudella tapaa, saada ahaa-elämyksiä.
Etsiä netistä muita kenellä olisi ollut sama ongelma. Löysinkin korjauksia kirjaan, mutta ei tietenkään juuri minun ohjeeseen.
Selitin piirustuksilla sun muilla tilanteen ja pistin avokin (matikkaälypää minuun verrattuna) laskemaan silmukoita.
Lopputulos oli sama: ei niitä voi yhdistää niin kuin kirjassa väitetään, silmukat eivät riitä!

 
Ravelryn kautta löysin lopulta tiedon että muillakin tosiaan on ollut ongelmia saman ohjeen kanssa. Mä en ala... :( En halua neuloa molempia reunuksia uudelleen (enää edes tiedä kuinka montako silmukkaa niissä oikeasti kuuluisi olla). Epä-haapsalulainen vaihtoehto olisi poimia silmukat keskiön reunoilta ja neuloa reunukset suoraan kiinni keskiöön. Tämän voisi vielä tehdä kaksi reunaa kerrallaan (lyhyt + pitkä reuna) jotta kahteen kulmaan jäisi saumat aivan niin kuin silloin kuin reunat kiinnitetään perinteisesti ommellen.

Mutta nyt vatuttaa ja kiukuttaa tämä neule, ja siispä tämä saa nyt jäädä asustamaan pieneen muovipussukkaansa määrittelemättömäksi aikaa. Plää!

Hyi, hyi tuhma neule! Häpeä pussissasi!

Linkki Ravelryyn jossa tuskastumista englanniksi.

PellavaPläntin kesä

Tässä tulee luvattu pellavakatsaus tältä kesältä. Aluksi pieni mielenvirkistys: tältä plantaasi näytti kylvöpäivänä 7. kesäkuuta. Aikaisemman blogipäivityksen voit lukea täältä.

Tästä se alkoi.

Seuraavan kerran kun kävin karsimassa rikkaruohoja ja kuvaamassa oli heinäkuun kolmas päivä.

Jotain jo pilkottaa!

Kaksi viikkoa myöhemmin, 17. heinäkuuta:

Rehottaa jo.

Kyllä sieltä kuituja kasvaa!

 Penkassa oli käynyt myös suuritassuinen vieras. Pellavaa ei sitten tästä kohdasta enä kasvanutkaan...

Isotassu.

 Ja taas puolitoista viikkoa myöhemmin, 27.7:

Ja viimeisen kerran, viimeisenä työpäivänä, 31.8:

Osa on jo tummempaa vihreää.

Suurin osa on jo kukkinut.

Sylkkyjä on runsaasti, mutta raakoja.

Viereisellä pellolla on kesän aikana kasvatettu muutakin kuin pellavaa.

Pellava korjataan nyhtäämällä, eli repimällä se maasta juurineen kaikkineen. Ymmärtääkseni tämä tehdän siksi, että myöhemmässä vaiheessa kun pellavat pistetään likoon "mädättymään" leikattu pinta päästää liikaa kosteutta varren sisälle ja vahingoittaa kuidun laatua / värjätä kuidun. (tästä en mene takuuseen) 
Perinteisesti pellavat on joka tapauksessa nyhdetty pellolta käsin.

Juuret ovat yllättävän lyhyet ja heiveröiset suhteessa pellavan korkeuteen.

Ihan vähän vaan korjaan talteen...

Tuli iso sylillinen.

Osa pellavasta jäi vielä pellolle. Jos ehdin, ja kukan muu ei ehdi ennen minua, käyn katsomassa sitä ensi viikon puolella. Pellaville ei nyt ehditty tekemään sen enempää, mutta sen voi säilyttä talven yli ja liottaa ensi keväänä.

Sidoin pellavat löyhästi pieniin kimppuihin ja ripustimme ne aitan seinälle kuivumaan. Sylkyt saivat jäädä paikoilleen, toivottavasti ne eivät houkuttele aivan luvattoman suuria määriä hiiriä tai muita nälkäisiä.