Bärt the Hippo

Tällä hetkellä työstän useampaa työtä samaan aikaan, joten on erityisen mukavaa kun joku niistä valmistuu. Toinen hippo valmistui pari viikkoa sitten kun kävin ostamassa sille silmät ja sisälmykset. Noista silmistä täytyy kyllä sanoa että ovat oikein mainiot! Mainostetaan nyt samalla sitten että löysin ne Hobby Pointista jossa oli myynnissä lasisilmiä parin millin kokovälein.

Lankana käytin tällä kertaa Nallea ja virkkuukoukku oli kokoa 2,5. Näin ollen hiposta tuli hiukan pienempi kuin edellisestä. Väreinä on aniliini ja liila, mutta, kamera onnistui hiukan vääristämään värejä (seli seli, ihan itte olis pitäny jaksaa säätä kunnes näytää hyvältä)

Virkkaaminen meni nopsaan, nyt kun noita afrikankukkia on tullut virkattua jo aika monta. Niistä voisi pikku hiljaa pitää hiukan taukoa...

 

 

Hippo oli tällä kertaa poikaystävälleni joka myös sai päättää työn nimen. Ilmeisesti hippo on mieluinen. Tui tui!

Tukholma (eli parempi myöhään kuin ei milloinkaan)

Seuraa kuvatäyteinen postaus Tukholmanreissun tiimoilta (joka siis jo oli elo-syyskuun vaihteessa, mutta olen pyöritellyt tätä postausta jo tarpeeksi kauan). Koska emme ehtineet "kunnon" lomalle minnekään tänä kesänä, päätimme piipahtaa pikaisesti Tukholmassa, "ihan muuten vaan". Matkustamme yleensä aika tiukalla aikataululla, tai ainakin niin, että joka päiväksi löytyy jotain menoa (joka tosin usein päätetään vasta parin päivän varoitusajalla). Nyt emme olleet suunnitelleet yhtikäs mitään. En ole käynyt Tukholmassa viiteen vuoteen ja lisäksi tuntui siltä, että aina ajaudun niihin samoihin paikkoihin. Siksi oli mukava lähteä avokin kanssa tuttuun kaupunkiin jossa emme ole vielä käyneet yhdessä. Ihan kiva reissu oli, sopiva pikku irtiotto kesken arjen.

Emme loppujen lopuksi tehneet oikeastaan mitään merkittävää, kunhan kiertelimme ja katselimme. Tuli kuitenkin ohimatkalla piipahdettua Nordiska museetin museokaupassa sillä kokemuksesta tiedän että sieltä löytyy vaikka mitä. Itse museossa emme tällä kertaa käyneet.
Museot sekä museokaupat kiehtovat minua, suurin osin koulutukseni puolesta, mutta varmaan myös ihan muistakin syistä (olen ihme historiakäsityötavarafriikki, ja museokaupoista löytää usein kaikkea sellaista jota ei muualta löytäisi, esim. erikoisia kirjoja). Puodeissa pohdin aina sitä, mitä tuotteita museo on valinnut kauppansa valikoimiin, ja minkälaisen kuvan museo haluaa niiden avulla itsestään antaa. Entä minkälaista kulutusta museo haluaa tukea? Nordiska museet ainakin kannustaa tekemään itse, sillä museokaupan tee-se-itse-valikoimista löytyi useampaa erilaista pakkausta.

Pakkauksessa liukuvärjättyä lankaa sekä ohje shaaliin.

Ranteenlämmittimet

Pannulappuja

Kirjontasetti

Käsitöiden pariin kannustettiin myös muilla tapaa, myynnissä oli esimerkiksi nauhoja (kansallis)pukujen somistamiseen sekä neulakinnasneuloja ja pirtoja nauhojen kutomiseen.

Kinnasneuloja ja kaunis hevosenpäillä somistettu puinen pirta

Huovutettuja ja kirjottuja pussukoita, kukkaroita

Nordiska museetin kaupasta olen ennekin löytänyt mielenkiintoisia (käsityö)kirjoja ja cd-levyjä joihin en ehkä muuten olisi törmännyt. Tästäkin kuvasta voi bongata kirjoja vaikka mistä aiheista: sukkia, amigurumeja, neulakinnastekniikkaa, kansanpukuja...

Olis vaiks mitä!

Oikeasti olimme matkalla Skansenille, sillä siellä sattui juuri kyseisenä päivänä olemaan kansanmusiikin tapahtuma. Skansen on aivan uskomaton paikka, olisi vaikka kuinka paljon nähtävää ja niin paljon josta ei ilman opasta varmaan saisi mitään irti. Onneksi olimme sen verran ajoissa että ehdimme tapaamaan useita talo-oppaita ja puhumaan heidän kanssaan. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä seuraavana päivänä kuu vaihtui syyskuuksi, ja suurin osa taloista olikin jo kiinni. Nyt kävijöitä oli sitä paitsi jo vähemmän kuin mitä kesäkuukausina, mikä varmaan vaikutti oppaiden puheliaisuuteen. Monet oikein kaipasivat juttuseuraa.

Tässä niitä käsityöaiheisia kuvia:

Kasvivärjättyä lankaa

Kaunis saplunoitu seinä

Viimeiseksi museoiden ikuinen suosikki: rukki!
Pitäisi joskus tehdä kollaasi kaikista museorukeista jotka olen jo parissa vuodessa ehtinyt kuvaamaan.

Rukki ja pellavaa

Woodland Knits

Noin kuukausi sitten kävin Akateemisessa kuolaamassa kirjoja. En sillä kertaa ostanut mitään, mutta tämä herätti mielenkiintoni:

Kirjassa ei oikein ollut mitään tiettyä ja mikään ei ollut oikein minun tyylistä... Silti kirja jäi vaivaamaan, joten ajattelin että siitä voisi olla iloa myöhemmin, tai ainakin se olisi hyvä inspiraationlähde. Menin siis takaisin Akateemiseen.
No miten kävi? No eihän sitä enää ollut siellä!
Mitä tästä opimme? Osta kun löydät ja on varaa. Nyt harmittaa. (nettikaupoissa kyllä olisi)

Islantilainen vauva

Vuosi sitten esittelin pienen islantilaisneuleen jonka olin neulonut raskaana olevalle kurssikaverilleni yllätykseksi. Noin kuukausi sitten sain nämä upeat valokuvat. En kehdannut laittaa niitä tänne ennen blogin ulkomuodon uudistusta ;)

Valokuvat ovat Niinan ottamia.

Koska näitä islantilaisteemaisia päivityksiä tuntuu kerääntyvän aina vain lisää, löytyvät ne kaikki nyt "Islantilaista"-tagin takaa.

Helsingin kirjamessut

Kävin tänävuonna ensimmäistä kertaa Helsingin kirjamessuilla. Olen aikaisemmin käynyt vain Turun messuilla enkä koskaan ole löytänyt yhtään mitään. Toisaalta elin silloin opiskelijabudjetilla ja pihistelin. Täytyy kyllä rehellisestä todeta, että raha tekee kyllä monesta asiasta paljon helpompaa. Ei tarvitse olla paljoa, että moni murhe ja stressi katoavat. Minulla on ollut kokopäivätyö vasta alle vuoden, joten vielä hetkittäin saan päähänpistoja tyyliin "hei, mullahan on varaa! Tuon haluan, ja sen myös hankin!" Siis aika harvoin näin käy, mutta selvästikin kirjat kuuluvat niihin asioihin, joiden ostamisen olen itseltäni rahanpuutteessa kieltänyt.

Rahan ei nyt pitänyt olla pääasiassa, vaan nämä kirjat (jotka maksoivat vain 10e/kpl!):

"Varpaista varteen", Melissa Morgan-Oakes.
"Kaikki lähti lapasesta", Mari Muinonen ja Suvi Simola.

Muinosen ja Simolan "Kaikki lähti lapasesta" oli ensimmäinen löytöni. Olen selaillut sitä mielenkiinnolla, mutta jostain syystä se ei aikaisemmin innostanut. Jotenkin olin myös aivan missannut sen, että suuri osa ohjeista on saumattomia. Siis mahtavaa! (taistelen edelleen erään hihattimen kanssa joka on ollut valmiina toukokuusta saakka. Olisi muuten valmis, mutta saumat) Löysin useamman kivan ohjeen, mutta tiedä häntä koska aika riittää niiden kokeilemiseen. Mainittakoon myös, että kirja on esteettinen, selkeä, kaunis. Ja vielä lisäplussaa siitä että joukossa on myös neuleita miehille.

"Varpaista varteen" taas on kirja joka ei ole aikaisemmin herättänyt mitään mielenkiintoa, mutta tuolla hinnalla... Ja selailun jälkeen päätin ostaa, sillä kirjassahan on ihan kivoja malleja. Olen tähän mennessä ollut ihan tyytyväinen perinteiseen tapaan neuloa sukkia, mutta täytyyhän sitä kokeilla ja oppia uutta. Ulkonäyltään kirja on hiukan oppikirjamainen, eli selkeä muttei herätä samanlaista ihastusta kun edellinen kirja.

"Luonnosta väriä lankoihin", Aittomäki, Colliander ja Kotiranta.
"Luonnonvärjäys", Anna-Karoliina Tetri.

Samasta kojusta kuin "Varpaista varteen" löytyi myös nämä kaksi värjäyskirjaa. Näitä molempia olen jo selaillut ja himoinnut, mutta en ole raaskinut ostaa. Nytkin pohdin jonkin aikaa ostamista, sillä vaikka värjääminen olis kivaa ja houkuttelevaa ja siistiä ja ties mitä, niin en oikeasti tiedä koska ja missä enkä eteenkään millä kasveilla/sienillä/mineraaleilla (joita olen kerännyt "jossain vaiheessa"?) oikeasti koskaan pääsisin itse asiaan. Matkalla on monta pikkuestettä ja koolaus on helpompaa. No, joka tapauksessa perustelin näiden oston sillä, että tieto on ikuista. Voihan niitä hyödyntää myöhemminkin.

"Luonnosta väriä lankoihin" on kasviopin ja keittokirjan risteytys, joka alussa esittelee piirroskuvien avulla eri kasveja, jonka jälkeen se siirtyy tarkkoihin "resepteihin". Todella käytännöllinen kirja joka houkuttelee kokeilemaan, sillä ainakin minua viehättää suorasukaisuus ja selkeys, sen sijan että uutta oppiessa täytyisi omin päin lähteä kokeilemaan eri yhdistelmiä sillä uhalla että lopputuloksena on monta kiloa ripulinvärisiä lankoja... Kirjan ainoana miinuksena voisi mainita sen hiukan tylsähkö ulkomuoto, sillä sisällys näyttää juurikin kasvistolta.

Viimeinen kirja on "Luonnonvärjäys" jossa värjätään lankojen lisäksi myös puuesineitä ja olkia. Täytyy myöntää, etten ole vielä ehtinyt tutustumaan kirjaan kovinkaan tarkasti. Edeltävään kirjaan verrattuna "Luonnonvärjäys" on kuitenkin enemmänkin inspiraationlähde joka sisältää suuria kuvia ihananvärisistä langoista ja selkeitä työvaihekuvauksia.

Näiden kirjojen lisäksi löysin myös kauan himotun Islanti - Suomi-sanakirjan (senkin kympillä!) ja teetä. Kuvan perusteella voisi arvata, että pidän maustetusta chai-teestä... Nyt sitä löytyy mustana ja rooiboksena, eli aamuksi ja illaksi. Kolmas tee on lakritsi, joka jo avaamattomana tuoksui uskomattoman vahvasti pussista läpi. Täytyy taas ruveta juomaan teetä useammin (siis sitähän löytyy jo entuudestaan jonkin verran, myös chaita...).

Uusi Uljas Ulkokuori!

Vihdoin blogi sai kauan kaivatun ulkoasun päivityksen! Uusi erityishieno banneri on ystäväni Ainon käsialaa. Eihän sen skannaamiseen ja muokkaamiseen mennyt kuin pari kuukautta...

Olen myös säätänyt oikeanpuoleista palkkia. Luulin nimittäin koko vuoden, että palkki näkyi kävijöille heidän omien kieliasetusten mukaisella kielellä. No, nyt löytyy suomea ja... turkua!

Kehuja, ihastuneita huudahtuksia ja niitä muita mielipiteitä vastaanotetaan kommenttien muodossa.


Seuraavaa päivitystä odotellessa voitte lukaista hesarin käsityöaiheisen artikkelin (kuvakaappaus alla).

Näihin tunnelmiin...

Happy-Hippo sekä Kukkaispeitto

Jee, vihdoin raaskin esitellä koko kesän kestäneen käsityöprojektini! Kyseessä on tietysti Happypotamus, eli Happi-Hippo, viime kesän hittikäsityö jota on näkynyt jo monissa blogipostauksissa. Itse taisin nähdä hipon ensimmäistä kertaa Tanssivat Puikot-blogissa. Oma hipponi valmistui lahjaksi raskaana olevalle ystävälleni ja on tehty Novitan seiskaveikasta. Tämä hippo sai mustat lankasilmät jotka mielestäni sopivammat pikkuvauvan käyttöön kuin lasisilmät.

Virkkaaminen kesti yllättävän kauan, mutta toisaalta siitä on jo jonkin aikaa kun olen viimeksi virkannut. Työn eteneminen oli kuitenkin tosi miellyttävää, sillä oli mielenkiintoista seurata askel askeleelta miten erimalliset kukkaset kiinnittyivät toisiinsa. Tämä geometrinen mestariteos kiehtoi myös avokkia siinä määrin, että hän on jaksanut esitellä hippoa ihmetteleville vieraille.

Ohje maksoi noin viisi euroa, mutta oli todellakin hintansa väärti! Ohje on 35 sivuinen pdf-tiedosto täynnä selkeitä valokuvia. Jokainen työvaihe on erikseen kuvattu ja palasten kiinnityskohdat on selitetty värimerkein. Englanninkielinen teksti on selkeää, eikä kovinkaan vaikeaselkoista.

Itse ohje on myös siitä mainio, että siihen voi käyttää melkein mitä tahansa lankaa. Aivan mainio jämälankaohje! Puhumattakaan hipon yleisestä mahtavuudesta ja ihanasta muhkeudesta!
Avokki ihastui siinä määrin että haluaa oman hipon. Siitä tulee räikeämpi ja hiukan pienempi.


Halusin hipon lisäksi antaa jotain hieman käytännöllisempää, ja vaikka en vauvoista mitään ymmärräkään, niin ilmeisesti vauvat tarvitsevat peittoja. Tähän tulokseen pääsin lukemalla Vyyhdin postauksen sekä tietysti lukemalla vinon pinon käsityölehtiä. Peitto on monista vauvalle neulottavista(virkattavista) härpäkkeistä helpoin yhdistää afrikankukka-teemaan, ja koska vauva syntyi alkusyksystä, peitto toivottavasti tulisi tarpeeseen. Lisäksi ajattelin sukankutoajia löytyvän muutenkin tarpeeksi. Peiton kooksi tuli 75 cm x 67 cm.

Virkkaamisen aloitin heinäkuun keski-/loppupuolella. Yllätyin siitä, kuinka monta palaa peittoon uppoi, mutta virkkaaminen meni mukavasti, kerta yhden kukan tekeminen ei kestä vajaata varttia kauempaa. Olin alun perin ostanut kaksi kerää väriä kohden, mutta lopulta sain luvan hakea yksitellen yhden lisäkerän jokaista väriä. Jämälankoja jäi aika paljon yli, mutta eiköhän seiskaveikalle ja mukavalle väritriolle löydy käyttöä. Värit valitsin oman mieleni mukaan. Tavoittelin miellyttävää yhdistelmää joka ei olisi liian räikeä tai dominoiva, mutta ei myöskään liian lällö hempeä. Tiesin että tulossa olisi poikavauva, mutta värikombo sopii kummalle vaan, jos vaikka peitto ja hippo joskus siirtyisi seuraavalle käyttäjälle... ;)

Nurja puoli

Hippo ja peitto pääsivät uuteen kotiinsa sunnuntaina ja lahjan vastaanottaja ilahtui kovasti yllätyksestä.